Seppo Rahkosen voitto-osuma vappupäivän kotipelissä kemijärveläistä Isokylän Pallo-Poikia vastaan käynnisti Huiman futismiesten lennon kakkosdivarista kohti ykköstä kesällä 1982. Sepin päiväkirjat kertovat, että ennen kauden alkua oli myös treenattu – ei mikään itsestäänselvyys silloisessa suomalaisessa alasarjafutiksessa.
Jokaisessa joukkueessa on tähtensä ja sankarinsa. Huima-futiksessa tätä viittaa kantoi 1980-luvun alkupuolella usein Seppo Rahkonen.
Rahkonen oli noussut miesten joukkueeseen jo teinipoikasena, kun sarjataso oli vielä IV divisioona. Viimeistään 21-vuotiaana hän oli jo itseoikeutettu keskikentän maestro.
Kajaanissa hävityn sarja-avauksen jälkeen nuorella Huimalla oli edessään ensimmäinen kotipeli. Lehtileikkeet virkistävät nyt 61-vuotiaan markkamäkeläisen muistia.
– Nikke (Antti-Pekka Nikula) ampui vasemmalta, ja maalivahti torjui pallon oikealle eteeni, Rahkonen kertoo noin kymmenestä metristä syntyneestä historiallisesta maalista.
VOITTO helpotti tunnelmia ja ajatus vahvistui: ehkä nousijajoukkue tosiaan onnistuisi säilyttämään sarjapaikkansa!
Itseluottamusta nosti se, että Huimalla oli Reijo Rantasessa vaativa valmentaja, joka herätti kunnioitusta.
– Ei voi kehittyä, jollei sitoudu. Jäin itse armeijan vuoksi joukkueesta pois vähäksi aikaa, ehkä koko kaudeksi, Rahkonen muistelee kesää 1980.
Tilanne muuttui, kun Mikkelin Pallo-Kissoissa SM-sarjan maalikuninkuuden 1975 voittanut Rantanen nimettiin Huiman päävalmentajaksi.
– Päätettiin, että nyt mennään tosissaan. Sitä päätöstä en ole katunut.
Valmentajan malli sopi joukkueen pelintekijälle. Niin hyvin, että Rahkonen seurasi lopulta Rantasen jalanjälkiä Etelä-Savoon ja pelasi kolme kautta (1986–88) SM-sarjaa Mikkelin Palloilijoissa.
OLENNAISINTA oli kesän 1982 harjoittelukulttuurin muutos. Enää ei vain pelailtu.
Rahkosen harjoittelupäiväkirja kertoo punttitreenien alkaneen marraskuussa. Joulukuussa treenipäiviä oli viisi viikossa. Kuvaan tuli lenkkeilyä, futistreenejä maapohjahallilla ja koripallon pelailua. Joulun välipäivinä jopa ”painittiin vähän”.
Pallonkin kanssa piti touhuta. Koska hallia ei ollut, talvitreenien olosuhteet olivat usein hankalat.
– Ruuvattiin hokkia kenkien pohjaan, että pysyttiin jäätiköllä pystyssä. Varpaiden kynsistä ei ollut silloin tietoakaan.
Tammikuussa – hankien keskellä – käynnistyivät harjoituspelit. Treenien lisäksi Huima kohtasi kuusi eri keskisuomalaisjoukkuetta.
KUNTO NOUSI. Joulukuun alussa Cooperin testitulos oli 2975 metriä, mutta helmikuun puolivälissä jo 3350. Huhtikuussa, pari viikkoa ennen kakkosen avauspeliä metrejä kertyi 3425.
– Olen aina ollut kilpailuhenkinen. Kun palattiin joukkueen juoksulenkiltä Mämmeltä, niin Koskelasta päin sai tulla loppumatkan kovaa Liikkarille.
Joskus otettiin rennomminkin. Maaliskuun saunaillassa joukkue katsoi videolta ottelun Liverpool–Tottenham (kyseessä oli todennäköisesti kaksi päivää aiemmin pelattu liigacupin finaali, jonka Liverpool voitti 3–1).
Välillä saunottiin ”Saabilla”, välillä lossilla. Video Lahden suurhallissa pelatusta TUL-cupin voittoisasta välierästä Kuopion Eloa vastaan kuului ohjelmaan kaksi päivää ennen kauden avauspeliä.
Keskikentän maestro Seppo Rahkonen silloin joskus.
AVAUSPELIN aattona, lauantaina 24. huhtikuuta joukkue kokoontui syömään Koskenhoviin.
Se ei auttanut. Kajaanin Haka voitti 1–0.
Ennen vappupäivän ensimmäistä kotipeliä harjoituspäiväkirjan merkinnät ovat lakoniset: maanantain, tiistain ja keskiviikon kohdalla lukee vain ”harjoitukset kentällä”.
Torstai oli välipäivä. Vappuaattona eli perjantaina Rantanen päästi ryhmän helpolla.
– Harjoitukset kentällä. Ei tehty oikeastaan yhtään mitään, Rahkonen raapusti paperille.
Se tehosi. Jos vappuaattona piti ottaa iisisti, niin vappupäivän iltana meno saattoi olla iloisempaa.
HARJOITUSPÄIVÄKIRJAANSA Rahkonen merkitsi selkeästi ja turhia jaarittelematta ne tärkeimmät asiat. Ilmi tulee monta olennaista seikkaa. Kuten se, että ”1.12. Virallinen harjoituskausi alkaa”.
Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta Rahkonen kirjoittaa: ”Kävin lenkillä. Pelasin tunnin korista”. Ensimmäiset joukkuetreenit pidettiin maapohjahallilla heti ensimmäisen Cooperin testin jälkeen 8. joulukuuta.
16. ja 19. joulukuuta ”Punttiharjotukset. Vähän painittiin”. 28. joulukuuta kunto alkaa nousta: ”Lenkki. Painittiin vähän. Kulki erittäin hyvin lenkki”.
4. tammikuuta lenkki jäi väliin, ”kun oli niin kova pakkanen”. Sen sijaan painittiin. Lajiharjoitusta piti tehdä välillä talvella yksinkin, sillä heti 5. tammikuuta ”aamulla potkin vähän pihassa”.
MYÖS HARJOITUSPELEIHIN päästiin tammikuussa. Urho kaatui 2–1 ensimmäisessä koitoksessa 10. tammikuuta. Seuraavana viikonloppuna päädyttiin Urhon kanssa 3–3-tasuriin, mutta Vaajakosken Pallolle tuli 1–2-tappio.
Tammikuun aikana kohdattiin lisäksi jyväskyläläiset Blue Eyes Team, JyP ja JyPK. Ykkösdivisioonaan valmistautunut JyP oli kotonaan odotetusti parempi 3–1. 14. helmikuuta asetelma kääntyi enteellisesti ympäri, kun Huima voitti 6–2.
Joukkueen yhteisiä lajiharjoituksia oli talviaikaan usein vain kaksi viikossa. Viikonloppuisin jatkettiin useimmiten harjoituspelejä. Maaliskuussa otettiin mittaa ykkösdivarissa pelaavasta Mikkelin Palloilijoista. Huiman valmentaja, MP:n entinen maalitykki Reijo Rantanen johti Huiman 1–1-tasapeliin.
HUHTIKUUN ALUSSA Urho kaatui jo 9–2. Eräänlainen kohokohta oli pelaaminen sisätiloissa, Lahden suurhallissa pääsiäisenä järjestetyssä TUL:n mestaruusturnauksessa, jossa Kuopion Elo kaatui välierässä 2–0. Finaalia Porin Pallo-Tovereita vastaan Huima johti myös 2–0, mutta sitten voimat uupuivat, ja porilaiset karkasivat peräti 7–2-voittoon.
Lajiharjoittelu ulkona helpottui talven taittuessa. Hiekalla potkittiin usein jo neljästi viikossa.
Lauantaina 24. huhtikuuta eli kakkosdivarin avauspelin aattona joukkue ruokaili Rahkosen päiväkirjan mukaan Koskenhovissa. Sunnuntainen matka Kajaaniin toi kuitenkin 0–1-tappion.
Toukokuussa Huima alkoi napsia sarjapisteitä. Futaajille tärkeä päivä koitti 11. toukokuuta, kun hiekalla treenaaminen loppui. Rahkonen kuittasi asian lakonisesti päiväkirjassaan: ”Päästiin nurmelle”.
Artikkeli on osa ÄKSän juttusarjaa Huiman historiallisesta kesästä 1982. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
Lue lisää: Kun Repe tuli, kaikki muuttui – juttusarja Huima-futiksen 1980-luvusta alkaa
