Suolahden vaneritehdas on hiljennyt, ja tuttu Kumpuniemestä päin kuulunut kohina on vaiennut. Enää ei kuulu edes puheensorinaa, sillä torstaina 11. kesäkuuta oli Suolahden Metsä Woodin vaneritehtaan työntekijöillä viimeinen työpäivä. ÄKS sai olla paikalla todistamassa tätä historiaan kirjoitettavaa murheen päivää.
Kello 8 alkanut vuoro sisälsi työvaatteiden, kulkukorttien ja puhelimien palautukset sekä tavallista juhlavampi lounas: lihapata, uunilohi, salaatti ja perunat, lopuksi vielä mansikkakakkua kahvin seuraksi. Ruokasalin seinällä oleva juliste tuntui kuin irvailevan viimeistä lounasta nauttiville: kuvassa on Metsän työvaatteisiiin sonnustautunut henkilö, jolle päähän piirretty yhtiön värimaailmaa noudattava, vihreäksi maalattu kruunu: Julisteen julistusteksti ”Sinä olet tärkeä”, näytti tilanteeseen sopimattomalta.
Kumpunieman voimalaitos ajettiin alas 21. toukokuuta ja sen myötä tienoo hiljeni. Nyt kuuluu linnunlaulu, eikä edes nuuhkimalla löydä tuttua vanerin tuoksua, sitä joka muistutti uunituoretta pullaa. Toimittaja pääsi kiertämään sammutettua tehdasta. Yläkerran liimavintti näytti tavallista synkemmältä ja vanhan puolen, yli satavuotiaan tehdassalin hiljaisuus täytti tilan, vaikka entinen äänimaailma hiipi muistikeskukseen. Tuossa oli latomo, tuossa kuorimo, tuossa kohtaa katkottiin tukit ja tässä keitettiin liima. Enää ei tehdä mitään. Yli sata vuotta palvellut tehdassali on jäänyt turhaksi.
Varastossa odottaa 10 000 kuution verran maailman parasta vaneria, tilattu kasa odottaa kuljetusta eteenpäin. Kyllä vanerilla kysyntää riittää, mutta ei tarpeeksi, näin on kerrottu.
Lounaan jälkeen kokoonnuttiin havutehtaalle, ladonta ykkösen paikkeille. Tehtaan vahvuus oli viimeisenä päivänä 130 henkilön verran, reipas puolet jäi kuuntelemaan viimeistä sanaa.
Pääluottamusmiehenä vuodesta 2018 saakka toiminut Osmo Kääriäinen olisi päässyt eläkkeelle jo kesäkuun alussa. Hän halusi olla töissä loppuun saakka, olla tuttujen työkavereiden tukena.
– Haluan sanoa että olen äärimmäisen kiitollinen ihan jokaiselle, kun olen saanut tehdä töitä teidän kanssanne. Te työkaverit olette olleet minulle voimavara näiden kahdeksan vuoden aikana. Olen tutustunut jokaiseen, ja olen saanut teistä hyviä ystäviä. Kiitokset siitä, että olen saanut tehdä tätä työtä.
Kääriäinen painotti, ettei tehtaan loppuminen ole työntekijän vika.
– Se, että näin kävi, ei ole ollut meistä kenestäkään kiinni. Päätös on tehty yksinomaan Espoon konttorissa. Väitän, että tämä Suolahden alasajo alkoi siitä, kun Metsä Group alkoi vuonna 2018 keskittää koivuvanerin valmistuksen Suolahdesta Viron Pärnuun ja siitä hetkestä alkoivat koivutehtaan ongelmat. Ihmettelen Espoon johdon toimintaa, kun kaikki lupaukset eivät ole pitäneet, mitä neuvotteluissa solmittiin. Olen pettynyt pahasti, mutta en ole yllättynyt, kyyneliä pidättänyt Osmo Kääriäinen sanoi.
Tunteikakkaan puheen päätteeksi hän sai työkavereiltaan spontaanit aplodit.
Pääluottamusmies Osmo Kääriäisen halausta jonotettin. Työsuojeluvaltuutettu Pasi Hartikka on tarkasti kuulolla.
Tehtaanjohtaja Jouko Pussi saa kiitosta pääluottamusmieheltä sekä työsuojeluvaltuutettu Pasi Hartikalta. Hartikka laskee, että työttömäksi jää 180 henkilöä.
– Paikallisjohto on toiminut niin inhimillisesti kuin on vain voinut. Meitä on pidetty ajantasalla ja meitä on kuunneltu. Vaikka työt päättyy, niin loman jälkeen kuuluu vielä puolen vuodan ajan, tammikuun loppuun saakka työsuojelun piiriin, eli työterveyshuolto pelaa sinne saakka, Hartikka muistuttaa.
Jouko Pussi sanoi, että tilaisuus on ainutkertainen ihan jokaiselle paikalla olleelle.
– Tämä on kokemuksena meille sellainen, että sitä ei olisi tarvinnut tulla. Omalta osaltani olen pyrkinyt tekemään asiat niin hyvin ja pehmeästi kuin se vain on ollut mahdollista. Ikävä asia on se, ettei kaikille uutta työpaikkaa ole tarjoutunut, Pussi sanoi.
Kun loma on pidetty tulee elokuu, ja monelle uusi tilanne, kun pitää jäädä kotiin vailla piktän tähtäimen näkymää.
– Olemme yrittäneet auttaa tulevaisuuden uudelleen rakentamisessa, mutta aika ei ole nyt meidän puolellamme. Valopilkkuja näkyy telakkapuolella ja puolustusteollisuudessa, mutta ne ovat kohtalaisen kapeat sektorit.
Mekaaniseen metsäteollisuuteen on jo pitkään heijastunut huonoja uutisia. Ja kun tähän vielä lisätään Iranissa ja Ukarainassa vellova sotatila, se luo epävarmuutta koko maailman markkinatilanteeseen.
– Toivotaan, että rauha saapuu Eurooppaan, niin sitten myös vanerin ja kertopuun kysyntäkin normalisoituu.
Pussi koetti pitää positiivista virettä yllä. Hän kertoi omasta, kaksi vuotta kestäneestä työttömyysjaksosta ja tsemppasi viettämään lomaa mahdollisimman rennosti. Hän kannusti pohtimaan uudenlaista arkea, ja tekemään suunnitelmia.
– Koettakaa unohtaa muutamaksi viikoksi tämä tilanne, ja käyttäkää mahdollisuutta lomaan. Muistakaa, että omalla toiminnalla ja aktiivisuudella voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Jos näyttää, ettei Keski-Suomesta metsäteollisuuden parista löydy töitä, niin pohtikaa mahdollisuutta lähteä muualle, sillä te olette rautaisia ammattilaisia, eli muistakaa käyttää osaamistanne vahvuutena. Te olette teollisen työn tekijöitä, te osaatte sen hyvin ja te olette jo valmiita vuorotyöhön. Älkää menettäkö luottamusta omaan taitoonne, älkää aliarvioiko sitä, vaan olkaa siitä ylpeitä. Mutta antakaa itsellenne aikaa ensin, muistutti Pussi.
Moni jää pohtimaan eläkeratkaisua. Suurin osa työntekijöistä on reippaasti keski-iän ylittäneitä. Susanna Tiitinen on tallannut Kumpuniemen alueella vuodesta 1971 lähtien. Hän oli viisivuotias, kun hänen perheensä muutti nyt loppuneen tehtaan portin vieressä olleeseen Kiveliöön.
– Muutimme myöhemmin vielä Tanulaan. Olen ollut tehtaan leivissä 38 vuotta, viimeiset 26 vuotta laadunvalvojana. Että kyllä tämä tuttu paikka minulle on, kun olen melkein koko ikäni tällä tontilla pyörinyt.
Tiitinen sanoo, että epävarmuus on näkynyt tehtaalla jo pitkään.
– Pönkkää ollaan oltu laittamassa oven eteen monta kertaa aiemmin. On saanut monta vuotta pelätä, että milloin työ loppuu. Myöntää täytyy, että takaraivossa kytee huoli, että miten tässä tullaan elämään. Kuka nyt 60-vuotiaan työllistää, Tiitinen huokaa.
Marko Liimatainen on ollut kulkenut tehtaan portista sisään ja ulos 24 vuotta. 54-vuotiaan työttömäksi jäänyt Liimatainen kertoo yllättyneensä, että molemmat tehtaat, koivu ja havu päätettiin sulkea. Hän sanoo, että vaneria tarvitaan aina, eikä pelkkään kertopuuhun pitäisi luottaa.
– On pakko uskoa, että ajat paranee. Ehkä vasta syksy tuo tuleessaan uuden tunteen, jos ei ole töitä löytynyt. Alkaa aivan itkettää, ei itseni puolesta, vaan monen työkaverin puolesta, kuten näiden ahkerien nuorien, Liimatainen sanoo ja pyyhkäisee silmäkulmaa.
Jesse, ja tehtaalla töissä oleva avopuoliso odottavat esikoistaan. Iso elämänmuutos aiheuttaa pariskunnalle huolta ja toisaalta iloitaan lähestyvästä, onnellisesta perhetapahtumasta.
– Olen jo yli viisi vuotta töissä, ja se on tähänastisen elämäni pisin työrupeama. Minulle ei tämä nopea alasajoprosessi tullut yllätyksenä – ei oikeastaan edes tehtaan lakkauttaminenkaan. Ymmärsin lomautuksista, mihin ollaan menossa, Jesse sanoo.
Nuoren parin taloudellinen tilanne heikkenee. Se on asia, joka huolestuttaa odotusaikaa.
– Kaikki on uutta, en ole ollut aikuisiällä työttömänä, sekin on uusi asia. Olen miettinyt vakavasti opiskelemaan lähtöä, kun tämä Äänekosken työllisyystilanne on mitä on. Ensisijaisesti etsin kuitenkin töitä, ja koetan olla stressaamatta. Toinen lokakuuta on laskettu aika, Jesse sanoo.
Marko Tuhkanen painelee trukkiin kiinnitettyä voimalaitoksen höyrypilliä ja törähdykset kaikuvat hiljenneellä tehdasalueella. Tätä samaista taukopilliä soitetttiin ennen vanhaan ruokatunnin alkaessa ja loppuessa. Tuhkanen tuli tehtaalle töihin vuonna 1994 ja hän on siinä mielessä hyvässä asemassa, että työt jatkuvat Äänekoskella. Kuntapolitiikkona hän katsoo tehtaan sulkemisen hiljentävän kylän nimeltä Suolahti.
– Tämä tulee vääjäämättä vaikuttamaan kauppaan, kun euro juoksee entistä vähemmän. Talot eivät mene kaupaksi ja kerrannaisvaikutukset kasvavat.
Äänekoskelaisia oli tehtaalla töissä reipas sata, suolahtelaisia noin 70.
– Äänekosken työttömyysaste on korkea, ja kohta se on vielä korkeampi. Päätöksenteossa ollaan aiheesta puhuttu, mutta nythän tämä todellisuus vasta realisoituu, ja sitten aletaan katsomaan mitä se tulee lopulta olemaan. Jos kritiikkiä saa antaa, niin uudelle toimintatavalle olisi saanut olla enemmän yritystä. Lopputulos on nyt tässä, Tuhkanen kuittaa.
Työnantajan tarjoamat lähtökahvit juotiin tutussa tehtaan ruokalassa – juttu ei luistanut juurikaan.
