Tänään, 15.3. julkaistiin kolmas Vesa-Matti Loirista kertova eepos, joka kantaa nimeä Tuttujen kesken Vesku. Tuomas Marjamäen kirjasta löytyy tietenkin tarinaa myös Äänekosken suurmiehestä, elokuvaohjaaja Mikko Niskasesta.
Kirjassa Tuttujen kesken Vesku, löytyy Mikko Niskasesta oma lukunsa. Vesa-Matti Loiri on Mikko Niskasen löytö esikoiselokuvaansa Pojat (1962). Kuinka Niskanen päätyi valitsemaan pääosan, Jaken, rooliin Vesa-Matti Loirin on meille äänekoskalaisille varmasti tuttu.
Kerrataan kuitenkin nopeasti:
Niskanen laittoi lehti-ilmoituksen, jossa haki koekuvauksiin nuoria, mielellään varreltaan lyhyitä 12-16 poikia. Vastauksia ilmoitukseen tuli tuhatkunta. mutta Niskanen ei löytänyt joukosta mieleistään Jakea. Teatteria harrastavalta Loirilta oli ilmoitus mennyt ohi silmien, mutta onnekseen Niskanen oli saanut vinkin, käydä katsomassa Elannon nuorisomusikaalissa Huipulla tuulee esiintyviä lahjakkaita nuorukaisia. Hänen huomionsa kiinnittyi vaaleaan, pystynenäiseen poikaan, eikä Niskaselle jäänyt epäilystäkään, että hänen edessään seisoi elokuvan Jaakko Hoikka, Jake.
Koekuvauksissa Niskanen laittoi Loirin juoksemaan Suomen Filmiteollisuuden studioiden pitkää käytävää äitiä huutaen.
Loppu on historiaa, ja elokuvan nähneet ymmärtävät miksi. Loiri sai suorituksellaan pääosan, jota ei tahtonut uskoa todeksi, vaikka oli jo sopimuksen allekirjoittanut.
– Ainoa joka oli Jaken roolissa Loirille vaikeaa, oli se, että pojan piti olla sairaalloinen ja arka. Kovalle urheilijalle teki tiukkaa juosta poikajoukon viimeisenä. Se kävi kunnialle. Jaken juoksu valkokankaalla näyttääkin hieman huvittavalta, löysältä löntystelyltä, Tuomas Marjamäki kirjoittaa.
Pojat -elokuvasta sai alkunsa eräs Suomen elokuva- ja viihdehistorian suurin ja tärkein luku.
Kirsti Jaatila ylisti Niskasta sekä Loiria lehdessä Elokuva-Aitta heti elokuvan ensi-illan jälkeen:
– Eniten ihailen Mikko Niskasen ilmeistä henkilöohjauksen taitavuutta. Näyttelijäkoulutuksen saaneena hän tuntee ja tietää mitä näyttelijältä voidaan odottaa, ja työskentelee sen mukaisesti. Tässä tapauksessa, kun pääosa näyttelijöistä on amatöörejä, ensi kertaa kameran edessä, on työn täytynyt tuntua sekä vaikealta että innoittavalta. Pojat ovat aitoja jokaisen puhetta myöten, he ovat ovat tositoimessa ohjaajansa kanssa. He eivät niinkään elä roolejaan, he ovat yhtä rooliensa kanssa. Erityisesti jäi mieleen Loirin järkyttävä nuorukaishahmo Jake. Tällä pojalla on runsaasti aitoa eläytymisen kykyä ja näyttelemisen vaistoa, arvioi Jaatila.
Tuttujen kesken Vesku
kustantaja Docendo, kirjailija Tuomas Marjamäki
