Kun pyörähti Suolahden vaneritehtaan portilla, oli tunnelma aavemainen – tehdas oli vaiennut, piipusta ei nouse savu ja hiljaisuus täyttää tienoon. Tuttu kohina vaikeni 21.5.2026.
Vaneritehdas on antanut elantoa jo useammalle sukupolvelle. Kumpuniemessä valmistettiin vaneria 106 vuotta. Tehtaasta saadulla palkalla on rakennettu taloja, kesämökkejä, ostattu autoja ja veneitä, matkustettu, kerrtytetty omaisuutta ja saatu pötyä pöytään.
Metsä Woodin Suolahden tehtailla työskentelee tällä hetkellä 131 henkilöä.
– Kumpuniemen voimalaitosta ajettiin alas muutaman päivän ajan. Kun kattila laitettiin kylmäksi, lakkasi puristimille ja kuivaamolle höyryä tulemasta. Sorvaus loppui jo tiistaina 19. toukokuuta, eli silloin valmistettiin viimeiset vanerit, työsujeluvaltuutettu, irtisanottujen listalla oleva Pasi Hartikka kertoo.
Viimeinen ulosmarssi tehtaan portista tapahtuu 11. kesäkuuta. Sen jälkeen pidetään lomat pois, ja noin sadalla alkaa työnhaku ja ansisidonnaisen päivärahan maksatus.
– Tehtaalla riittää vielä töitä, vaikka ei vaneria valmistetakaan enää. Tehtyjä vanereita pakataan, siivoillaan paikkoja, kasataan tavaroita ja pistetään paperia silppuriin. Tunnelma tehtaalla on aika hiljainen. Jotenkin aistin, että vanhemman pään työntekijät ovat tavallaan helpottuneita, kun löysässä hirressä roikkuminen loppuu, nuorempi väki ei välttämättä edes ymmärrä mitä tapahtuu, se vähän huolestuttaa, sanoo pääluottamusmies, eläkkeelle jäävä Osmo Kääriäinen.
Päiväraha on tänään 76 euroa, 40 päivän jälkeen se tippuu 20 prosenttia, 170 päivän jälkeen se tippuu vielä viisi prosenttia lisää.
– Jos päiväraha on 55 euron luokkaa ja yleistuki 37,50 euroa, sillä on pärjääminen tiukassa. Tehtaalla on töissä muutama pariskunta, joten heidän talouteensa työn loppuminen on vakava paikka, Kääriäinen laskee.
Työttömäksi jää noin 150 henkilöä. Hartikka sanoo, että tilasto näyttää hetken paremmalta, kun tehtaalta siirtyi Äänekosken tehtaille viitisenkymmentä henkilöä kesätöihin.
– Hyvä, että saivat töitä, ja ehkä myös tulevana kesänä töitä osaaville käsille löytyy. Pitäisi kuitenkin saada kahdessa vuodessa vuoden verran töitä, että pääsisi takaisiin ansiosidonnaiselle päivärahalle.Järjestelmä ei ole hyvä keikkatyöläisille, sillä tuki tippuu. Pätkätöitä ei kannata tehdä, Kääriäinen sanoo.
1920 aloittanut tehdas työllisti allkuvuodesta 180 henkilöä. Tuotantokapasiteetti oli 160 000 kuutiota havuvaneira. Tällä hetkellä havuvanerille on kysyntä heikkoa. Koivuvanerille olisi ostajia, mutta puuta ei tahdo riittää. Metsä Group alkoi vuonna 2018 keskittää koivuvanerin valmistusta Suolahdesta Viroon, Pärnuun. Sen jälkeen tuotanto Suolahdessa alkoi vähentyä. Hartikka ja Kääriäinent tietävät, että vanerin kysyntä nousee, kunhan Venäjän hyökkäyssota Ukarainaan loppuu ja uudelleenrakannus alkaa.
– Mielestäni yhtiö toimii ajattelemattomasti, kun on laittanut kaikki yhden kortin, kertopuubisneksen, varaan. On ajateltu, että puurakentaminen kasvaa ja kertopuun kysyntä kasvaa. Mutta kyllä liimapuupalkkeja osataan tehdä muuallakin kuin Suomessa, Kääriäinen sanoo.
Toimittajan utelu mahdollisesta uudesta toimijasta Kumpuniemen alueella ei tuota tulosta.
– Ei olla kuultu mitään. On putsattu jalostustehdasta kuntoon, että saadaan kertopuutarvaralle varastotilaa, Hartikka sanoo.
– Jalostustilat ovat vanhanaikaiset, tehdashallit matalat ja pelkään pahoin, että rakennukset ajetaan maantasalle siinä vaiheessa kun voimalaitos puretaan. Jalostehalli on ihan hyvä ja hallina havuveneripuoli ja viimeistelyn loppupää ok. En ole kuullut, että kukaan olisi ollut kiinnostunut halleja ostamaan, vuokralaisia saattaa paremmin löytää, Kääriäinen sanoo.
Ensimmäinen tieto tehtaan alasajatosta saatiin vastaanottaa 26.10.2024. Tieto ei tullut pommina korsuun, sillä muutos oli näkyvissä.
– Koivutehtaan alamäki nähtiin siinä, kun jalostustehdas siirrettiin Viroon vuonna 2018. Silloin tuotannosta leikattiin 30 prosenttia – ja kannattavuus laski sillä henkilöstömäärällä, joka tehtaalla työskenteli.
Sekä Kääriäisellä että Hartikalla on pitkät työurat takana ja pitkät kokemukset eduvalvonnan puolelta.
– Viimeiset vuodet ovat olleet raskaimmat, se täytyy myöntää. On tullut koronaa, on Ukrainan sota ja tämä. On ollut henkisesti todella raskasta, kun on kävellyt hallissa ja nähnyt työkaverien kasvavan huolen. Shokki on jatkunut turhan pitkään, kun aikataulua on kiristetty ja epävarmuus sen myötä lisääntynyt. Toivoa ei olla missään vaiheessa herätetty, Hartikka sanoo.
Kääriäinen kritisoi ylintä johtoa.
– Meille sanottiin, että olipa aikataulu mikä tahansa, niin koivutehdasta pyöritetään maaliskuun loppuun saakka, vaikka ei olisi tilauksia – ei käynyt näin, vaan porukkaa laitettiin pakkolomalle. Havuvernipuoli piti toimia tämän vuoden loppuu, sitten syyskuun loppuun ja viimeisin aikataulumuutos tuli maaliskuussa, että tuotanto alasajettiin nyt. Ihmettelen, eikö siellä Espoossa tiedetä, mitä tällaiset muutokset merkitsevät työntekijöille. Täältä käsin katsottuna näyttää siltä, että paniikkinappula on pohjassa, eikä osata katsoa eteenpäin. Päätöksiä on helppo tehdä sieltä norsunluutornista käsin, Kääriäinen harmittelee.
Kiitosta tulee tehtaan paikallisjohtaja Jouko Pussille.
– Hänelle annetaan synninpäästö. Hän on toiminut henkilöstön suuntaan esimerkillisesti. Hän on tehnyt sen minkä on pystynyt.
