Väriä ja verkkoa Hoikkassalissa

Tiistaina avautuu Hoikkassalissa kahden naisen, Tuila Vuorisen ja Sirpa Kemppaisen yhteisnäyttely joka kantaa nimeä Väriä ja verkkoa. Käy katsomassa kuinka rautalanka ja katiskaverkko vääntyy taiteeksi. Taitelilijat kertovat itsestään näin:

Tuila Vuorinen:

Siitä on nyt seitsemän vuotta, kun minulla oli viimeksi oma näyttely Hoikkassalilla. Olin juuri jäänyt eläkkeelle mielessä palava halu heittäytyä taiteen tekoon niin, ettei päivätyö häiritse tekemistäni.

Nyt on jälleen aika palata Hoikkassalin seinille ystäväni Sirpa Kemppaisen kanssa. Hänen kanssaan ollaan pidetty muutamia yhteisiä näyttelyitä Satakunnassa ja Keski-Suomessa. Tutustuimme toisiimme aikaan Viitasaaren Heinäahossa, jossa olimme mukana yhteisnäyttelyissä. Mielestämme työmme sopivat hyvin yhteen, Sirpan keveät, mielenkiintoiset rautalanka- ja katiskaverkkoveistokset ja minun värikylläiset maalaukset.

Tauluja on syntynyt, mutta ei ehkä siihen malliin kuin alkuun haaveilin. Kahdeksan lastenlasta, poikia kaikki, ovat täyttäneet eläkeläisaikaani ja isoäidin rakkautta olen pojille halunnut jakaa. Piirtäneet ja maalanneetkin olemme yhdessä. Se aika ei ole mennyt hukkaan, kolmanneksi nuorimmainen käy kuvataidekoulua ja muutkin tykkäävät piirtää. Tuotoksista olen saanut nauttia jo monen vuoden ajan.

Sitten edellisen Hoikkassalinäyttelyn olen vaihtanut pastellimaalukset öljy- ja akryylimaalauksiin, suurimpana syynä pastellipölylle allergisoituminen. Tällä hetkellä sama vaiva hankaloittaa maalaamista öljyllä ja akryylillä. En voi yhteen menoon maalata kuin n. tunnin kerrallaan, kun pitää lopettaa yskän takia. Tauluja on silti syntynyt, vaikka ei ehkä ihan siihen malliin kuin täysin terveenä olisi ollut mahdollista.

Ajatuksissa kytee myös tussipiirtäminen ja mahdollisesti akvarellien teko. Pimeä ja ankea syksy ei vain ole kovin innostanut mihinkään luovaan toimintaan. Kevätaurinkoa odotellessa!

Olen mukana helsinkiläisessä poikkitaiteellisessa yhdistyksessä nimeltä Artco. Se on Kuukulkurit-yhdistyksen ’alajaosto’ ja järjestänyt lukuisia näyttelyitä pääkaupunkiseudulla ensisijaisesti sairaaloissa ja vanhusten palvelukeskuksissa.

On ollut ilo tuottaa hyvää mieltä  ja elämyksiä vanhuksille ja sairaalan potilaille. Näyttelyt ovat olleet hyväntekeväisyyttä eikä mitään taloudellista hyötyä osallistujille ole tullut. Meitä on Keski-Suomesta mukana Artcossa 4 taiteilijaa.

Ajatuksissa on ollut saada aikaiseksi myös Keski-Suomessa artcolaisten näyttely. Seuraavaksi tähtäämme kuitenkin Helsinkiin Kustaankartanon palvelukeskukseen tammikuussa.

Toivon Väriä ja verkkoa- näyttelyn tuovan iloa ja ajattelemisen aihetta tähän synkkää vuodenaikaan. Onneksi pian on joulu!

Sirpa Kemppainen:

Asun Jyväskylässä, naimisissa, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Olen lähtöisin Viitasaaren itäpuolelta Mäntylän kylältä, asun Jyväskylässä.

Lempimateriaalini ovat rautalanka, katiskaverkko sekä pronssi, eivätkä puu, kivi, kierrätysmateriaalitkaan ole vieraita. Työni ovatkin usein veistosmaisia tai veistoksia. Aloittaessani uuden työn olen suunnitellut sen päässäni toteutusvalmiiksi, luonnostelen harvoin.

Näyttelykokemusta on kertynyt aina vuodesta 1996 Heinäahon kesänäyttelyn rohkaisemana jo viitisenkymmentä.

Minulla on ollut onni opiskella taidevalua, valuri Erkki Liukkosen johdolla Jyväskylän kansalaisopistossa. Pronssitöiden tekeminen on monivaiheista ja vaatii työstämiseen erillisen työtilan, poltto- ja sulatusuuneineen ja siksi Liukkosen opissa oleminen mahdollistaa tekemisen.

Raskaan pronssin vastapainoksi löysinkin rautalangan ja katiskaverkon, kevyen ja läpinäkyvän. Saan myös opetusta Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun aikuisryhmässä jossa on mahdollista tutustua ei tekniikoihin. Äänekoskelle tuon töitäni näytteille ensimmäisen kerran.