Äänekoskella varttunut 60-luvun huippupituushyppääjä Heikki Kuulasmaa opetti koulussa liikuntaa Suomen kultapoika Iivo Niskaselle. Nyt Heikki kertoo ÄKSän pyynnöstä Vieremän ihmeestä. Terveisiä tulee myös Äänekosken urheilupiireille.
Pienestä alle 4000 asukkaan pohjoissavolaisesta kunnasta valittiin Sotshiin kolme urheilijaa. Tämä on yli viisi prosenttia yksilölajien Suomen joukkueesta. Vieremän asukasluku edustaa alle promillea Suomen väestöstä. Tässä on jo ihmettelemistä kerrakseen.
Jarkko Kauppisen kisat menivät kovasti alakanttiin, mutta sensijaan Niskasen sisarukset Kerttu ja Iivo onnistuivat aivan sensaatiomaisesti. Ei ihme, että koko Vieremä on ollut kisojen ajan aivan sekaisin!
Minulla on ollut mahdollisuus seurata heidän kehittymistään huippu-urheilijoiksi aivan lapsuudesta lähtien. Vieremän Koiton pääurheilumuodot ovat hiihto ja yleisurheilu. He kaikki ovat olleet seuran toiminnassa aktiivisesti mukana joheti kävelemään opittuaan. Jarkko esimerkiksi voitti Tero Pitkämäen Pihtiputaan Keihäskarnevaaleilla alle 10-vuotiaiden sarjassa ylivoimaisesti.
Tällaisella joulukortilla Kerttu Niskanen muisti Kuulasmaata viime jouluna. Kuvassa Kuulasmaa, Niskanen ja Vieremän Koiton entinen puheenjohtaja Timo Kauppinen.
MINULLA ON OLLUT täällä Vieremällä yläasteen ja lukion liikunnan ja terveystiedon lehtorin virka vuodesta 1968 lähtien, joten olen saanut opettaa Jarkkoa ja Iivoa herkän murrosikävaiheen ajan. Useinhan tuossa iässä harrastus katkeaa. Onneksi pojat päättivät alkaa satsata urheiluun! Kertulle en ole liikuntaa varsinaisesti opettanut. Hänen liikunnanopettajanaan oli Arja Vesala-Repo. Hän on maineikkaan hiihtäjä Juhani Revon puoliso ja erittäin motivoitunut ja taitava opettaja.
Iivon ja Jarkon kanssa on säilynyt hyvinkin kiinteät suhteet. Ollaan oltu yhteydessä vähintään kuukausittain tapaamisten, puheluiden ja tekstiviestien välityksellä. Huoneeni seinällä riippuu Jarkon numeroliivi Anterselvan maailmancupista Kaisa Mäkäräisen, Mari Laukkasen, Ahti Toivasen jne. nimikirjoituksilla täydennettyinä.
Iivo toi minulle kesällä Vuokatti Ski Teamin valkoisen verryttelypuvun ja mustan sponsoriliivin, jota pitää kuulemma käyttää mediaa tavattaessa. Minulla on takapihalla hyppypaikka lähinnä vauhdittomia hyppyjä varten, jossa Iivolla on ”kenttäennätys” 292 cm. Aika hyvä kestävyysurheilijalta!
Iivon kanssa on ollut myöskin kovia keihäskisoja. Yläasteaikana hänellä oli kesäisin minulta usein keihäs lainassa. Heitellään sitä keihästä siis muuallakin kuin Äänekoskella! Ravireissujakin on kesäisin tehty ja pelattu meillä netin kautta totoa.
NYT NÄIN ELÄKEVUOSINA on äärettömän hienoa saada seurata entisten oppilaitteni loistavaa menestystä maailmalla. Lapsuudessani Äänekoskelta saadusta liikuntakipinästä olen hyvin kiitollinen. Sain siitä jopa ammatin, jossa viihdyin todella hyvin peräti 40 vuotta. Tästä olen kiitollinen ainakin Lehtosen Antille, Hautamäen Erkille, Nikulan Antille ja tienkin Kinnusen Jormalle!
Ja vielä: luin juuri lehdestä, että Iivo ja Jauhojärvi pääsevät jopa postimerkkiin! Sekin vielä!
HEIKKI KUULASMAA
