Konginkankaan 150-vuotias koulu vietti toiminnalliset ja hauskat synttärit


Anninan mielestä koukeroinen käsiala ei ole hankalaa. Mustetahra vähän kuitenkin harmitti.

Konginkankaan koulu juhli 150-vuotissyntymäpäiviään työn merkeissä. Koulupäivä oli hyvin erilainen, sillä tunneille osallistuivat myös oppilaiden vanhemmat. Tunneilla palattiin kauas historiaan.

 

Koululuokat oli sonnustettu teemojen mukaan, jonne oppilaat vanhempineen siirtyivät aina kun kello soi. Noin vartin mittaiset tietoiskut koulutyön historiasta oli laadittu erittäin mielenkiintoisesti ja hauskasti. Interaktiiviset tunnit jäivät varmasti jokaisen mieleen.

Luokissa sai tunnistaa entisajan koulutarvikkeita, kastaa terää mustepulloon ja kirjoittaa koukeroista kaunokirjoitusta, osallistua avorivistön tekoon kehärummun tahtiin ja tutkia erilaisia koulumuistoja.

Monen muistoissa on vielä tuskalliset käsialatunnit. Tämän lukuvuoden opintosuunnitelmassa ei enää käsialaa opeteta.

– Ihan mitä sattuu ei kuitenkaan tunneilla kirjoiteta, sillä opetamme tyyppikirjaimia. Eräs hyvä menetelmä on tabletissa olevan Molla-ohjelman avulla harjoitettavat kirjaimet, opettaja kertoo ja sanoo että Konginkaan koulun parikymmentä tablettia on ahkerassa käytössä.

Mikä on tämä Liimattalan koulusta peräisin oleva taulu, jossa 20 irroitettavaa palikkaa? Onko tämä peli vai opetusväline? Rehtori Heikki Sarja lupasi palkinnon tietäjälle.

Koulun välineistö onkin vuosikymmenten aikana kokenut valtavan suuren muutoksen ja harppauksen digitaaliseen suuntaan. Rehtori Heikki Sarja piti lennokkaan ja hauskan hetken esitellen entisajan oppimisvälineitä: kelanauhuria, helmitaulua, höyrykonetta, rihvelitaulua ja rainoja. Tiesitkö, että diaprojektorikin on jo menneen maailman vekotin!

– Oli juhlahetki, kun opettaja näytti luokassamme rainoja. Pimensimme luokan ja olimme aivan hiiren hiljaa kun opettaja pyöritti rainoja valkokankaalle ja luki tarinaa, Ahti Ojanen muisteli lapsuutensa huippuhetkeä koulumaailmasta.

– Oi niitä aikoja, kun oppilaat osasivat olivat hiljaa, nauroi Sarja.

Se mikä tuli selväksi, oli että ennen koulussa kuri oli toista luokkaa kuin tänä päivänä. Myös opettajan kunnioitus oli edellisellä vuosituhannella hieman toista. Koulun oppilas, Elsa Summala, sonnustautui entisajan opettajattareksi ja luokassa oppilaat näyttivät mallia: viitataan ja kun saadaan vastausvuoro noustaan pulpetin viereen ryhdikkäästi seisomaan ja kerrotaan vastaus kuuluvalla äänellä.

– Nyt hiljaa tai tulee karttakepistä sormille!

Toimittaja pyytää pahoittelee epäkohteliasta luokkaan tuloaan: koputettuani en muistanut niiata ja pyytää anteeksi myöhästymistäni. Onneksi rehtori ojensi minua heti tästä holtittomuudesta. Ei tule toistumaan!

Opettajatar Elsa Summalan luokassa oli kova kuri. Oppi taottiin päähän vaikka karttakepin avulla.

Oppilaat olivat keränneet vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan koulumuistoja. Niitä olikin hauska lukea!