Bänditila on kestopuheenaihe – siis omaehtoisen soittamisen tila, jossa voisi harrastaa mielellään kun inspiraatio iskee.
Bändissä The Revenants soittavat Frans (rummut), Jilla (laulu) ja Aada (kitara) Suolahdesta, Tilda (laulu) Sumiaisten Jänislahdesta ja Maddy (basso) Honkolasta. Nuoret musiikin- ja oman bändin perustaneet harrastajat harmittelevat, kun ei harjoittelupaikkaa tahdo löytyä mistään.
– Onneksi nyt ollaan saatu olla Fransin mummolan kellarissa ja siellä kokoonnutaan koulun jälkeen ja vapaa-ajalla, mutta ahdastahan täällä on.
Frans soittaa Maddyn äidin rummuilla ja muutkin soittokamat on omia ja niitä on syytä vaalia, että voi harjoitella ja keikkailla.
– Me ollaan Sykin bändikurssilla, Karitan opissa. Siellä saa ammattimaista opastusta ja koulun kamat ovat siellä käytössä. Mutta kun luovuutta riittää ja intoa harrastaa omalla ajalla, on tilojen puuttuessa tullut nuorille seinät vastaan. Nuorisotilat on tähän tarpeeseen myös liian rajalliset. Voisiko Kisakatu 4:sta tehdä sellaisen bändien tilan? Siihen olisi joka suunnalta helppo tulla, siellä on paljon pistorasioita ja olisi tilaa useammallekin bändille. Olisi mukavaa laittaa tilaa yhdessä, The Revenants pohtii.
Jupe Pohjolainen, kaupungin vs. kulttuuri- ja liikuntajohtaja, ymmärtää ongelman ja haluaisi mielellään tarttua sen ytimeen – ja onkin koettanut jo ratkaista ainaisesti puheissa vellovaa treenitilapulmaa.
– Asia seisoo edelleen, sillä kaupungin taloudenvakauttamisohjelma sitoo käsiä, vaikka haluaisinkin asiaa vauhdikkaammin edistää. On hyvä, että asiaa pidetään käyttäjien toimesta esillä, sillä tiloja todellakin tarvitaan.
Hän myöntää, että kaupungilla on tyhjiä tiloja, mutta monen tilan kohdalla on taloustilanteen vuoksi niin sanotusti ruksit päällä.
– Ovat joko kaupunkirakennepalveluiden purkulistalla tai muuten sellaisessa kunnossa, että kohtalo on epäselvä. Alkulan vanhaa päiväkotia on kartoitettu ja mietitty sen mahdollisuuksia bänditiloiksi. Asia ei ole toistaiseksi edennyt taloudellisista syistä, myöntää Pohjolainen.
Yhteisöohjaaja, itsekin muusikko Tuomo Laulainen iloitsee, että bändisoitto innostaa harrastamaan. Hän kertoo, että Suolahden nuorisotilojen soittohuoneen käyttöaste on ollut viimekuukaudet varsin korkealla.
– Nuorisopalveluiden ja kulttuuritoimen yhdessä järjestämät Rock Café -tapahtumat ja kesällä järkätty bändikaara on mahdollistanut nuorille ja heidän bändeilleen matalan kynnyksen esiintymismahdollisuuksia. On ollut kiva huomata, että keikkoja on löytynyt näille bändeille myös muiden tahojen järjestämänä! Uusia bändejä syntyy kun oikeat soittajat kohtaa ja erilaiset musatapahtumat ja tällainen avoimien ovien toiminta yhdistettynä bändihuoneeseen on kyllä luonut mahdollisuuksia tälle, Laulainen sanoo.
Suolahden nuorisotilojen soittohuoneen laitteistoa on uusittu nuorisopalveluiden ja kulttuuritoimen toimesta. Viime viikolla saatiin uudet sähkörummut.
– Tiloilla on mahdollista päästä testaamaan bändisoittimia matalalla kynnyksellä yksin tai kavereiden kanssa aukiolojen puitteissa. Meillä on muutamat nuorten bändit käyneet soittohuoneessa treenailemassa. Bändisoitantaa ei varmasti ihan jokaisen perheen kotona tai autotallissa pysty harjoittelemaan, koska paljon ääntähän siitä lähtee.
Laulainen myöntää, että bändit tarvitsevat kehittyäkseen mahdollisuuden treenata säännöllisesti yhdessä, eikä Suolahden nuorisotilojen soittotila välttämättä tällä hetkellä yksin vastaa tähän tarpeeseen.
– Varsinkin alaikäisten soittajien kannalta olisi tärkeää, että myös omatoimiseen bändiharjoitteluun olisi mahdollisuus mahdollisimman usein, terveissä, turvallisissa ja helposti saavutettavissa tiloissa. Äänekoskella on satsattu nuorten harrastamiseen ja uskon myös sopivien bänditilojen järjestämiseen löytyvän tahtotilaa, Tuomo Laulainen toivoo.
ÄKS kysyi äänekoskelaisilta musiikinharrastajilta, löytyykö tiloja harrastamiseen, eli mikä on bänditilojen tila?
Sami Lomperi: Äänekoskella on loistava musiikkiopisto, joka tarjoaa musiikin opetusta ja tilat opetukselle. Täältä puuttuu omaehtoisen musiikin harrastamisen tilat kokonaan, niin nuorilta, kuin vanhemmilta musiikin harrastajilta. Uskallan väittää, että tämä on yksi syy miksi meidän paikallisten kulttuuria tuottavien yhtyeiden määrä on päässyt kuihtumaan.
Taina Laitinen: Mulle elävä musiikki on aina tarkoittanut yhteisöä ja me-henkeä. Samassa kompleksissa on voinut soittaa vaikka kymmenen bändiä ja yhteisvoimin on pidetty talosta huolta. Rock-näyttelyt vielä entisestään vahvisti ymmärrystä, että täällä on soitettu paljon. Tiedän, että bändejä ja soittohaluisia ihmisiä edelleen on, mutta he eivät kohtaa toisiaan, kun ei ole yhteisiä tiloja, missä jamitella ja inspiroitua. Olisi hienoa päästä kuulemaan uutisia, joissa kerrottaisi, miten elävän musiikin kulttuuria edelleen arvostettaisi edes sen verran, että harrastukselle olisi vuokrattavissa tarkoituksenmukaisia tiloja. Yhteisestä talosta halutaan pitää huolta ja siihen sitoudutaan. Ei kaikesta tarvitse tehdä vaikeaa tai byrokraattista, vaikka niiden taakse voikin olla helppo piiloutua.
Enu Tikander: Tilanne on huono ja bänditkin on kadonneet ja niille vähäisillekään ei löydy mestaa missä soittaa. Tämä on sääli, enkä tiedä, kuka asioita edistäisi tai ketä kiinnostaa. Mekin treenataan omakotitalon olohuoneessa, mutta akustisesti. Sanoisin, että ennen oli paremmin.
Junnu Pellinen: Nyt on historiallisen paska tilanne. Reilut 30 vuotta oon soittanut bändeissä ja nyt on ensimmäistä kertaa tilanne, että bändillä ei ole treenikämppää ollenkaan. Eikä mitään tietoa saadaanko sellaista mistään.
Jaska Liimatainen: Bänditilat ei ole kaupungissa millään mallilla. Nuorisotilat eivät ole enää soittajia tai bändejä varten. Jos mietin sitä aikaa kun ite aloittelin, Suolahdessa oli kaksi hyvää ja ilmaista paikkaa treenata. Nyt jos juniorit joutuu kyselemään kaupungilta vuokratiloja, niin ei kai tuo ihan kohdillaan ole.
Janne Liekkinen: 1980-1990 -luvuilla treenitiloja oli todella hyvin. Paikkakunnalta on lähtenyt isoihin musiikkikuvioihin lahjakasta porukkaa, ja se johtuu puhtaasti siitä, että täällä on ollut hyvät ja avoimet paikat, jossa on saanut treenata. Bändejä olisi, ja niitä tulisi varmasti lisää, jos Äänekoskella olisi paikka jossa soittaa.
