Konginkankaalla vietetään vuosina 2026–2027 poikkeuksellisia merkkivuosia, kun sekä kylän kirkko että koulu täyttävät 160 vuotta. Harvinaista on se, että nämä kaksi keskeistä sivistysinstituutiota syntyivät kylälle lähes samanaikaisesti – vain vuoden välein. Julkaisemme Konginkankaan kouluhistoriasta juttusarjan – tässä ensimmäinen osa.
Konginkankaan kirkko täyttää 160 vuotta tänä vuonna, ja koulu juhlii samaa merkkipaalua vuonna 2027. Paikalliset toimijat näkevät juhlavuosissa mahdollisuuden nostaa esiin kylän pitkä sivistyshistoriaa ja vahvaa yhteisöllisyyttä.
Konginkankaan puukirkko valmistui vuonna 1866, ja jo seuraavana vuonna, 1867, aloitti toimintansa Keski-Suomen ensimmäinen kansakoulu. Historiantutkijoiden mukaan näin tiivis sivistyksellinen kehitysharppaus on Suomen maaseudulla poikkeuksellinen.
Konginkankaan kirkonkylän kansakoulun historia 2.0, on syntynyt syvästä kunnioituksesta kotipuolen sivistysperintöä kohtaan.
– Se ei ole vain luettelo vuosiluvuista tai rakennuksista, vaan elävä kuvaus siitä sivistystahdosta, joka on kantanut Konginkankaan kirkonkylää nälkävuosista tähän päivään saakka, kertoo historian parissa puurtanut, kouluntiensä vuonna 1966 Liimattalassa aloittanut ja myöhemmin Konginkankaan kirkonkylällä oppia saanut Pekka Hokkanen.
Historiikin tärkein ja elävöittävin lähde on ollut Facebookiin perustettu Konginkankaan historia -ryhmä.
– Ilman ryhmäläisten aktiivisuutta, jaettuja valokuvia ja ennen kaikkea henkilökohtaisia muistoja jäisi historiikki arkistolistaukseksi. Tiedot on koottu yhdistämällä viralliset matrikkelit ja asiakirjat niihin aitoihin kokemuksiin, joita koulun käytävillä, luokissa ja pihamailla on vuosikymmenten saatossa koettu. Jokainen kommentti ja jaettu tarina on ollut palanen suurta palapeliä, joka nyt muodostaa tämän kokonaisuuden, kertoo Hokkanen.
Kirkko valmistui keskelle murrosaikaa
Konginkankaan kirkko rakennettiin aikana, jolloin alueella ei vielä ollut omaa kunnallista hallintoa. Rakennustyöt käynnistyivät 1850‑luvun lopulla, ja kirkko vihittiin käyttöön 1866. Se nousi nopeasti kylän henkiseksi ja sosiaaliseksi keskukseksi. Kirkonmäestä tuli myös maisemallinen maamerkki, joka määritteli kylän rakenteen vuosikymmeniksi eteenpäin.
Koulu syntyi nälkävuosien keskellä, sillä vain vuotta myöhemmin perustettu kansakoulu oli aikansa mittapuulla merkittävä päätös. Vuosi 1867 oli yksi Suomen historian vaikeimmista nälkävuosista, mutta Konginkangas päätti panostaa koulutukseen tilanteesta huolimatta.
Koulu oli ensimmäinen laatuaan Keski-Suomessa ja yksi koko maan varhaisimmista kansakouluista. Se loi perustan alueen pitkäaikaiselle sivistysperinteelle.
Sivistyksen kaksoisankkuri
Kirkon ja koulun lähes samanaikainen synty loi Konginkankaalle rakenteen, joka näkyy edelleen. Kylän keskusta rakentui kahden instituution ympärille, ja niiden merkitys on säilynyt vahvana läpi vuosikymmenten. Historiallisesti tilanne on poikkeuksellinen: useimmilla suomalaisilla maaseutupaikkakunnilla kirkon ja koulun perustamisen välillä kului vuosikymmeniä.
Konginkankaan kansakoulu ei ole vain yksi monista suomalaisista kouluista, vaan se on kansallisen sivistyshistorian todellinen edelläkävijä. Koulu on koko Suomen 14. vanhin kansakoulu ja koko Keski-Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu kansakoulu. Tämä asettaa pienen pitäjän valtakunnalliseen kärkeen aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta oli vasta ottamassa ensiaskeleitaan kohti nykyaikaista koulutusjärjestelmää.
Koko sivistystyön juridinen ja valtiollinen perusta lepää keisari Aleksanteri II:n vuonna 1866 vahvistamassa kansakouluasetuksessa. Tämä keisarillinen määräys oli vallankumouksellinen: se irrotti kansanopetuksen kirkon välittömästä valvonnasta ja siirsi vastuun kouluista kunnille. Konginkankaalla tähän korkeimpaan tahtoon vastattiin poikkeuksellisella nopeudella. Päätös koulun perustamisesta tehtiin vuonna 1867, jolloin Suomea koettelivat hirvittävät ”suuret nälkävuodet”. On huomionarvoista, että samaan aikaan kun kansa kärsi äärimmäisestä puutteesta, kylmästä ja nälästä, Konginkankaalla katsottiin jo kauas tulevaisuuteen ja toteutettiin keisarillista asetusta silloinkin, kun leivästä oli huutava pula.
Tämä heijastaa voimakasta Snellmanilaista sivistysihannetta, jota Aleksanteri II:n hallituskausi tuki: ajatusta siitä, että pieni kansa voi nousta ahdingosta ja turvata olemassaolonsa vain sivistyksen ja tiedon avulla. Kun monet muut pitäjät epäröivät uuden kansakoululaitoksen kustannuksia, Konginkankaalla ymmärrettiin, että keisarin suoma asetus oli investointi, jolla on kauaskantoisimmat vaikutukset. Keisarin määräys ei ollut vain paperi, vaan se oli lupaus paremmasta huomisesta.
Konginkankaan ripeä tarttuminen keisarilliseen mahdollisuuteen heti asetuksen jälkeen osoitti poikkeuksellista kansalaisaktiivisuutta ja uskoa suomenkielisen väestön kehitykseen. Koulun perustaminen nälänhädän ja tautien keskellä oli sankarillinen teko, joka loi perustan sille vahvalle sivistystahdolle, joka on leimannut kotipuolta siitä lähtien. Tämä sivistysmajakka ei ainoastaan opettanut lapsia lukemaan ja laskemaan, vaan se toimi symbolina uudelle ajalle – ajalle, jolloin keisarin määräyksellä ja paikallisella tahdolla rakennettiin tie pimeydestä valoon.
Pekka Hokkanen
