Sininen huivi on ihanan keinuva laulu, joka jää soimaan korvakäytävän uumeniin pitkäksi aikaa. Ja nyt: kaikki mukaan laulamaan!
Alkuperäisen suomalaisversion tästä venäläisestä kipaleesta on levyttänyt vuonna 1978 Taljanka. Sininen huivi , sen on säveltänyt venäläinen Grigorij Ponomarenko ja sanoittanut Margarita Agashina. Suomenkielinen sanoitus on Taljankasta tutun Timo Tyrväisen käsialaa.
Ennen oli toisin. Silloin saattoi saada lahjaksi kirjaillun nenäliinan tai huivin. Nykyään lahjaksi tulee lahjakortti verkkokauppaan tai jotain muuta persoonatonta. Huivi sininen on poljennoltaan sellainen, että väkisinkin alkaa koko kroppa keinua. Sillai ees ja taas. Taas ja ees.
Äänekosken Harmonikkakerho piti huolen Suolahden musiikkitarjonnasta. Upeata soittoa ja het monen haitarin voimin. Saattoipa siellä olla seassa pari kurttuakin ja tietenkin rummut!
– Tämä on ihan parasta. Jos jotain voisi toivoa lahjaksi, niin minun toive olisi yksi harmonikkaorkesteri, toimituksessa toivotaan.
Pistetään viikonloppu käyntiin laulaen ja keinutellen. Antaa upeiden ja lahjakkaiden soittajien hoitaa säestys ja nyt meistä jokainen voi laulaa ihan omalla äänellään. Pistetään siis sanat videon alle:
Huivin lahjaksi sain,
Huivin sinisen vain.
Kiertää kulmia sen
kirjailu kultainen.
Kätke lahjaani en
harteillein kiedon sen.
Muille kerro en vain
milloinkaan, et sulta sen sain.
Kätke lahjaani en,
harteillein kiedon sen.
Muille kerro en vain
milloinkaan, et sulta sen sain.
Yksin ain odotan
jälleen sun saapuvan.
Hiuksillain huivi vain,
sormust’ ei sormessain.
Vaikka oot omanain,
yksin kuljen mä vain.
Vaikka oon onneton,
syömmessäin onni nyt on.
Vaikka oot omanain,
yksin kuljen mä vain.
Vaikka oon onneton,
syömmessäin onni nyt on.
ettei sua enää näy.
Silloin jos kuljettaa
luokseen toinen sut saa.
sanaakaan sano en.
Sanaakaan sano en.
Solmun huiviini solmin,
