Killingissä juhlitaan tänään lauantaina kuin viimeistä päivää. Sananmukaisesti.
Maaliskuussa vuonna 1970 luettiin Ravintola Killingin alkusanat ja viimeinen valomerkki annetaan marraskuun 26. päivä. Elonpäiviä ja ihmisten kohtaamisia on saatu kokea 53 vuotta ja 8 kuukautta. Killinki on palvellut Konginkankaan sydämessä, kylän raitin sen molemmilla puolilla. Alkujaan tien toisella puolella liiketalon kellarissa sijainnut Killinki sai uudet tilat valmistuneeseen kauppakeskukseen 25.2.1989.
Anna Honkonen jää tällä erää Killingin viimeiseksi yrittäjäksi. Hänelle ravintolasali on ollut enemmän kuin työpaikka tai yritys.
– Kyllä tätä voi mummolaksikin kutsua, sillä täällä tuli lapsenkin vietettyä todella paljon aikaa, Anna Mankisenmaa naurahtaa.
Hän on kulkenut mummonsa Anneli Mankisenmaan jalanjäljissä. Lähes tasan kymmenen vuotta sitten Anneli, tuttavallisemmin Killingin Maija, jätti taakseen tutun tiskin 37 vuoden jälkeen. Kauan ei Killingin ovi kiinni pysynyt, kun ruoriin hyppäsi tyttärentytär Anna.
– Olen yrittänyt myydä liiketoimintaa, ja keväällä näytti kiinnostusta olevan, vaan lopullista kauppaa syntynyt. Kun olin jo tehnyt mielessäni päätöksen, että on aika siirtyä eteenpäin, ja alkaa viettää normaalia perhe-elämää, on luopuminen ollut suhteellisen kivutonta. Mutta haikeaa tulee varmasti olemaan, Anna sanoo.
Koronavuodet koettelivat, mutta niistäkin selvittiin.
– Bernerin taksiuudistus oli iso isku, sillä eihän täältä saa taksia alleen. Se on näkynyt varsinkin kesäkuukausina, kun mökkiläiset tulevat. Harva asiakas asuu tässä kirkolla. Koronan jälkeen loppui se kuuluisa turnauskestävyys, ja aloin miettiä, mitä sitä elämällään tekisi, Anna kertoo.
Harmistustaan kylän olohuoneen sulkeutumisesta purkaa kanta-asiakkaaksi tunnustautuva Anja.
. – Missä sitä nyt sitten käydään? Myö on pelattu täällä korttia parinkymmenen vuoden ajan aina torstaisin, eikä nyt enää ole paikkaa tikin peluuseen, Killingissä alusta saakka, eli kuudella eri vuosikymmenellä käynyt Anja sanoo ja jatkaa:
– Isän kanssa tultiin aina taksilla Räihästä saakka, ja tilattiin ikkunapöytä, Anja nauraa ja muistelee, kuinka entisessä Killingissä ikkunat olivat katonrajassa. Nykyinen ”poikaystäväkin” löytyi Killingistä 25 vuotta sitten, Anja sanoo.
Juuri asiakkaiden puolesta on Anna harmissaan.
– Lasken, että niin sanottuja kanta-asiakkaita, sellaisia jotka käyvät useamman kerran kuukaudessa on useita kymmeniä, Anna laskee.
Anna sanoo olevansa jännän äärellä. Hänellä on kutina, että tupa tulee olemaan täynnä.
– Uskon, että moni haluaa tulla jättämään jäähyväiset. Lämmin kiitos kaikille menneistä vuosista, Anna Honkonen sanoo ja jatkaa pohtimista mikä hänestä tulee ”isona”.
Killingin viimeinen ilta, 25.11. musiikista vastaa Ohikiitävää -orkesteri
