Asemakadun koulun 57. joulujuhla jäi keltaisen koulun viimeiseksi. Koulun pitkillä käytävillä oltiin nostalgisissa ja tunteiden täyteisissä tunnelmissa.
Suolahden yhtenäiskoulun Asemakadun koulun toimipisteessä vietettiin muistorikasta joulujuhlaa. Juhla aloitettiin avoimilla ovilla ja tämä tapahtuma nosti tunteet pintaan. Kouluun tutustumaan ja muistelemaan tuli valtavan suuri joukko entisiä oppilaita ja muutamia veteraaniopettajia. Moni etsi sitä ensimmäistä luokkaa. Vuonna 1952 valmistuneeseen koulutaloon liittyy paljon muistoja ja tunnesiteitä
– Täällä on paikat muuttuneet todella paljon, mutta käytävät ovat pysyneet yhtä pitkinä ja leveinä kuin lapsena ollessa, eräs naishenkilö totesi.
Luokkien ovet olivat auki, vanhaa kirjastoa, nykyistä opettajainhuonetta ihmeteltiin, ja sen todettiin pienentyneen.
– Miten ihmeessä se kirjasto tähän tilaan on sopinut, eräs rouva hämmästeli.
Markku Waris, Leena Savolainen ja Heikki Monthan aloittivat koulutiensä vuonna 1960.
Suuren suosion Facebookissa saanut Nuoruuteni Suolahti -ryhmän perustaja Markku Waris huokaili onnesta päästessään vanhaan opinahjoonsa. Vanhoja opetusvälineiden näyttelyä tutkiessaan paikalle tupsahti kuin tilauksesta myös luokkakaverit Heikki Monthan ja Leena Savolainen. Heillä oli valtavasti muistoja, joita yhdessä muisteltiin.
– Kävimme tätä koulua vuosina 1960-1968. Opettajana toimi Eero Korpinen ja tuo tuossa, oli laulusali, osoittaa Monthan nykyistä pikkusaliksi kutsuttua liikuntatilaa.
Kuri oli kova, mutta sitä miehet vain kaiholla muistelivat.
– Jälkeenpäin on ymmärtänyt, että tämän vuoksi opimme paljon. Pelisäännöt on hyvä olla olemassa. Tämä oli lämmin ja hyvä koulu, jossa tarjottiin valtavan hyvää kouluruokaa, Waris sanoo.
Vasenkätiselle Warikselle mustepullo oli pieni painajainen.
– Oli vaarana, että kämmen sotki kirjoituksen, sillä muste ei kuivunut hetkessä, Waris muistelee, mutta on kiitollinen, ettei häntä kuitenkaan pakotettu kirjoittamaan oikealla kädellä, niin kuin monella opettajalla oli tapana opettaa.
Monthan ja Waris kävivät myös niin sanottua kauppaluokkaa.
– Se oli sellainen kauppakoulun esikoulu. Opettaja neuvoi, että ikkunan puolella on debet ja oven puolella kredit, Varis nauraa.
Koulun kohtalo puhutti, ja erityisesti kiinnostusta aiheutti upea, koulun kymmenvuotisjuhlaan juhlasalin aulaan taiteilija Onni Kososelta tilattu suuri teos. Myös sankarivainajataulle haluttiin arvoisensa paikka. Sisäilmaongelmista kärsivästä koulurakennuksesta ei siirretä mitään tavaroita uuteen kouluun.
– Se jää viisaanpien päätettäväksi, kuinka näille käy. Jos teos saadaan putsattua on sille katsottu hyvä paikka uudesta koulusta, yhtenäiskoulun apulaisrehtori Tapio Saaristo sanoi.
Itse joulujuhla vietettiin ulkona.
Joulujuhla vietettiin ulkosalla ja oppilaiden talviset tervehdykset olivat mukavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Ohjelmassa oli tonttuleikkejä, piiritanssia, yhteislaulua, joulupukki ja rehtorin puhe.
– Tämän koulun rakentaminen alkoi vuonna 1950. Tontti oli peltomaata, jonka keskellä virtasi Ruunaapuro, josta narrattiin kaloja, kertasi Saaristo puheessaan koulun alkulähteitä.
Maakunnan upeimmaksi kouluksi vuonna 1952 valmistunut Asemakadun koulu on saanut nyt purkuluvan. Nähtäväksi jää, millä aikataululla ja miten purkaminen toteutetaan. Koulun henkilöstö ja oppilaat muuttavat uuteen kouluun, joka valmistuu Telakkakadun koulun yhteyteen. Muutto tapahtuu heti talviloman jälkeen.
Opettajen bändi piti tunnelmaa yllä.
Oppilaiden musiikkiesityksen ovat aina yhtä ihanan liikuttavia.
Historianäyttely sukelsi entisajan opetusvälineiden historiaan. Taustalla näkyvä teos puhutti ja mietitytti. Mitä sille tapahtuu?
Eiköhän tuo saada putsattua nykytekniikalla.