Gaudeamus igitur soi lauantaina Äänekosken lukiossa. Yksi 85 tuoreesta ylioppilaasta on Jami Kinnunen.
Enemmän kuin harrastuksena, mutta ei vielä työkseen keihästä heittävä kolmannen polven keihäsmies sai lukio-opinnot ja määrätietoisen urheiluharrastuksen sovitettua hyvin yhteen.
– Ei se kovin vaikeaa ollut. Päätin jo lukioon lähtiessäni suorittaa opinnot läpi neljässä vuodessa. Olen joutunut olemaan koulusta pois esimerkiksi leirien ja kisamatkojen vuoksi. Koitin hoitaa koulun parhaalla mahdollisella tavalla siinä sivussa. Opettajat ymmärsivät hyvin, ja sai lähteä leireille hyvällä omallatunnolla.
Ja hyvin se menikin, terveystieto, psykologia, lyhyt matematiikka, englanti ja äidinkieli.
– Heikko lenkki oli äidinkieli. Reaaliaineet on mun vahvuus, Jami listaa.
13 vuotta on pitkä aika, esikoulu siihen päälle vielä.
– Olen onnellinen, että olen tämän etapin määränpäässä nyt.
Lukioon meno oli selvä juttu. Jami kertoo, ettei muuta ollut mielessäkään. Äänekosken lukio oli hyvä vaihtoehto, vaikka mies hakikin Kuortaneen urheilulukioonkin.
– Arvasin, etten sinne pääse, sillä silloin ei vielä ollut menestystä takataskussa.
LAPSUUDEN haaveammatti oli opettaja. Nyt Jamilla on edessään pääsykoeurakka Jyväskylän yliopistoon.
– Hain lukemaan psykologiaa ja toisena filosofiaa. Toivosin, että voisin tehdä töitä tulevaisuudessa urheilupsykologina. Olen itsekin käynyt urheilupsykologin pakeilla joten tiedän millaista työ olisi.
Psykologia alkoi kiinnostaa heti ensimmäisellä lukion kurssilla.
– Joutuu pohtimaan ja miettimään asioita, tämä sopii luonteelleni.
Vanhemmat, Kimmo ja Sari, ovat tyytyväisiä, että Jamilla on visio tulevaisuudesta olemassa.
– Olen meidän lapsista vähän erilainen. Sellainen herkkä ja mietiskelevä.
Haave tuli vähän puskista Jamille itselleen.
– Kun ajattelin, että olisin hakenut liikunnalle. Mutta nyt mennään näin, psyka kiinnosti enemmän. Hieman puntaroin kuitenkin näiden kahden välillä.
Tai mistä sitä vielä tietää tuleeko keihäänheittämisestä ammatti?
– Niin. Sitä en osaa ennustaa. Jos menestystä sattuu tulemaan keihään heittämisestä ja sitä kautta elantoakin, niin en pistä vastaan.
Kotipaikkakunta ei vaihdu vaikka Jyväskylä kutsuu. Jami nähdään siis tulevaisuudessakin viskomasta keihästä Äänekosken urheilukentällä.
– Täältä ei ole Jyväskylään pitkä matka. Kotona on täysi palvelu ja valmennus, miksi luopuisin niistä?
Jos ei opiskelupaikkaa irtoa, niin siihen on suunnitelma valmiina.
– Sitten pidän välivuoden ja yritän löytää töitä täältä Äänekoskelta.
KESÄÄ KOHTI mennään ja kilpailukalenteri täyttyy. Heinäkuussa kisataan alle 23-vuotiaiden nuorten EM-kisat Tallinnassa. Tähtäin on sinne. Karsintaraja on 73 metriä. Toissa vuonna Jami tempaisi 73.73.
– Mulla on ollut oikean reiden lähentäjän kanssa ongelmia, mutta fyysinen kunto tuntuu hyvältä. Jos pääsen kesällä heittämään terveenä niin pitäisi tulla hyvää tulosta, Jami lupaa.
Onnea Jamille ja jokaiselle uudelle ylioppilaalle!
