Perinteiset Keski-Suomen Opiston Toveripäivät keräsi opiskelijat ja vuosikurssit yhteen. Huoli opiston tulevaisuudessa puhutti juhlaväkeä.
50 vuotta sitten internaattielämästä ja opiston yleissivistävistä opeista sai nauttia myös saarijärveläinen opistolinjalainen Tarmo Vilokkinen ja yleislinjaa käynyt laukaalainen Timo Häkkinen.
– Vuoden mittainen koulutus antoi yleissivistäviä tietoja ja taitoja ja vei eteenpäin elämässä ja jatko-opinnoissa, Häkkinen kertoo.
Vilokkisen mukaan opistolinja vastasi keskikoulupohjaa. Mineriitissä 50 vuotta sitten asuneet nuoret miehet eivät juuri kuusiaidan taakse vilkuilleet.
– Säännöt olivat hyvin tiukat. Iltaisin ei alueelta saanut poistua ja päivisin opiskelimme. Sunnuntaisin saimme vierailla tyttöjen puolella ja tytöt meidän puolellamme, Vilokkinen ja Häkkinen nauravat ja etsivät tuttuja kasvoja vuosikurssikuvista.
Tyttöjä oli 110 ja poikia 30. Vapaa-aikaa vietettiin opiston tontilla, harrastaen vaikkapa näytelmä- tai valokuvauskerhoa.
– Porukka oli toverillinen joka puhalsi yhteen hiileen, Vilokkinen sanoo.
Häkkinen on toisen polven opistolainen. Hänen äitinsä Elvi Häkkinen (os. Vatanen) tuli toveripäiville juhlistamaan tasan 70 vuotta sitten opistolle tuloaan Hän opiskeli opistolla vuoden 1947 lokakuusta vappuun vuoteen 1948.
– Rehtori Impi Sirkka tarjosi sivistystä. Osallistuin opettaja Järveläisen vetämälle lausunta- ja laulukuoroihin. Säestin myös viulullani monia opiston juhlia, 88-vuotias Häkkinen kertoo, ja sanoo viulun soivan käsissään niin kauan kuin järki pysyy päässä.
70 vuotta sitten opistolle tullut Elvi Häkkinen toimi säestäjänä opiston juhlissa.
Vuonna 1949 opistolle opettajaksi tulleelle Eine Rautavirralle toveripäivät on tilaisuus, johon on aina mukava tulla.
– Ei ole monta kertaa, etten olisi toveripäiville osallistunut, Rautavirta laskee.
Elämäntyönsä opistolla miehensä rehtori Eero Rautavirran (rehtorina vuosina 1950-1986) kanssa tehnyt henkeen ja vereen opistolainen on huolissaan Suolahdessa toimineen 123-vuotiaan kansanopiston tilasta.
– Ilman muuta huolestuttaa. Maailma muuttuu niin monella tavalla. On nyt tullut opistonkin aika muuttua, Rautavirta pohtii.
Toveriliitto ry piti vuosikokouksensa toveripäivien yhteydessä. Opiston tila ja tilanne puhutti kovasti.
– En koe toveriliitolla enää tulevaisuutta, sillä aktiivinen väki alkaa olla jo iäkästä, eräs toveriliittolainen kertoi.
Juhlassa juhlapuhujaksi kutsuttu yliopettaja Aino Lepänjuuri sivusi puheessaan opiston suurta muutosta. Ensi syksynä opiston toiminta siirtyy osaksi POKEa ja opiskelijat siirtyvät Äänekosken Kauppa-oppilaitoksena tunnettuihin tiloihin.
– Historian kirjassa aukeaa nyt uusi kansi, joka tietää uutta isoa käännettä. Vaikka asia on vaikea ymmärtää on päätös perusteltua, sillä näin saadaan nuorisotyöopinnot jatkumaan Äänekoskella. Ainoa pysyvä olotila on muutos, ja muutokseen liittyy monia ajatuksia, mielikuvia ja tunteita. Nyt tarvitaan joustoa tulevaan muutokseen ja kuten kansalaisopistomarssissa sanotaan: uupumatta etsi uutta, kunnioita myös vanhaa. Opiston tarina jatkuu ihmisissä, taidoissa, kokemuksissa, arvoissa sekä oppimisen oivalluksissa, Lepänjuuri kiteytti ja toivotti onnea muutoksen tuuliin.
Aino Lepänjuuri muistutti muutoksen olevan ainoa pysyvä olotila elämässä.
50 vuotta sitten valmistuneita.
60 vuotta sitten valmisteiden joukko.
