Suolahtelaisen kuva-artesaani Katri Hernesmaan valokuvanäyttely ripustui taiteilijalle nostalgiseen paikkaan.
Suolahden Sörkässä, Majalan puukoulun ruokalassa on seitsemästä suuresta valokuvasta koostuva teos, joka kantaa nimeä Siteet.
Nimi on osuva, sillä Hernesmaan side paikkaan ja rakennukseen on vahva. Pian kolmekymmentä vuotta täyttävä nainen on aloittanut koulutiensä nimenomaisesta paikasta. Ruotinkylältä lähtöisin olevalta ja siellä yhä asuvalla on paikalla suuri merkitys.
– Tuo hopeakuusi on meidän luokan istuttama, Hernesmaa sanoo ja huomauttaa, ettei halua antaa katsojalle liikaa reunaehtoja, mitkä liittyvät näyttelyn nimeen.
Pitkään tyhjillään olleet rakennukset ja ympäristö ovat rapistuneet. Heitteille jääneet koulukiinteistöt harmittavat.
– Kun tulin tähän availemaan ovia, sain pian seuraa Happosen Esasta. Hän on laittanut tuulemaan ja niittänyt pitkäksi kasvanutta ruohikkoa ja autellut muutenkin, Hernesmaa kiittelee.
Kymmenen vuotta sitten kuva-artesaaniksi Petäjävedeltä valmistunut Hernesmaan on pitänyt Äänekoskella näyttelyitä aiemminkin, viimeksi Wille Olohuone ja Keittiössä.
– Ensin ajattelin näyttelyä Suolahden Wanhalle asemalle, mutta näyttelytilan saaminen käyttöön tuntui olevan vaikeaa ja hinnakasta. Sitten keksin kysyä tätä paikkaa. Olen kiitollinen kaupungille, että sain täältä seinät teoksilleni, Hernesmaa sanoo.
Hernesmaa kuvaa digikameralla ja käsittelee kuvat itse. Kun kysyy kuinka paljon työskentelyyn liittyy tekniikkaa ja kuinka paljon psykologiaa, tulee Hernesmaalta vastaus miettimättä.
– Olen nainen, joten tekniikka näyttelee pientä osaa, kuvissani visuaalisuus on pääosassa. Kuva voi olla teknisesti paska, mutta se ei tarkoita sitä, että kuva olisi huono.
Kuvissa esiintyviin malleihin on Hernesmaalla jokaiseen henkilökohtainen suhde. Yhdessä kuvassa mallina toimii Hernesmaa itse.
– Hyvä malli on sellainen, joka pystyy antamaan kuvaan jotain muutakin kuin ulkokuoren.
Kuvat ovat syntyneet viimeisen vuoden aikana. Tässä hetkessä värikuva on ajanut mustavalkoisen ohi.
– Tässä sarjassa väri toimii paremmin, Hernesmaa katsoo.
Hernesmaan näyttelyä ryydittämään tulee sanataidetta, kun hänen enonsa, Timo Halonen, tuo seinille runoja luettavaksi.
– Toivon, että kuvistani välittyy jotain mitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Toivon, että katsoja tekee päässään kuvasta oman tarinansa, Hernesmaa sanoo.
Työtiloja Äänekoskelta etsinyt Hernesmaa harmittelee huomanneensa sellaisten olevan kiven alla.
– Kaupungin omistamia kiinteistöjä seisotetaan tyhjillään. Etsiessäni työtiloja sai huomata, ettei niitä kaupungin suunnalta heru. Löysin työtilan yksityisen kautta. Toivoisin päättäjiltä ja virkamiehiltä ymmärrystä, että myös kulttuuriväki haluaisi toimia yhteisen katon alla, aivan kuten urheiluväkikin, Hernesmaa muistuttaa.
Näyttely avoinna 20.-27.6. klo 11-17 Majalan vanhalla puukoululla
Kulttuuria ei Äänekoskella arvosteta.