ÄKS seuraa Viiskulmassa sijaitsevan, entisen kaupunginmuseon, myös Kuntalana tunnetun rakennuksen uuden elämän vaiheita. Äänekoskelaispariskunta Timo Honkonen ja Päivi Peltola ovat viettäneet viimeisen viikon tiiviisti ostamassaan komeassa talossa remonttia tehden.
Kylän vanhin rakennus on kooltansa 450 neliötä. Ensi kesänä Wille –Olohuone ja Keittiö vastaanottaa asiakkaat, mutta ensin täytyy tehdä remontti. Ja täytyy todeta, että keltainen pytinki keskellä kaupunkia on varsinainen monien mahdollisuuksien talo!
– Kahvila ja ravintolatoimintaa. Kokoustiloja. Olen kuullut monesta suusta sen, että ollapa Äänekoskella paikka, johon voi illalla tulla naukkaamaan lasin viiniä, tässä sitä tehdään, Päivi Peltola sanoo.
– Äänekoskelaiset ovat niin kivoja, että on mukava tarjota heille tällainen paikka, johon voi tulla viihtymään, Timo Honkonen tuumaa.
KUN TALO tyhjeni museon esineistöstä, käärivät Päivi ja Timo hihansa kainaloihin saakka. Arvokkaana apuna on ollut uuttera talkooväki.
– Pääsimme myskämään tänne reilu viikko sitten. Aloitimme lennokkaasti ja ryhdyimme purkamaan seinää, Timo kertoo ja näyttää videomateriaalia tapahtuneesta. Todellisuudessa kyytiä sai isossa salissa ollut koppi, jonka sisältä paljastui jättikokoinen pönttöuuni.
Tulipesät ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Vaikka pakkanen on hellittänyt jo otettaan on piipusta tuprunnut kotoisa savu.
– Pönttöuunit ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, ja tuo yksi komea kaakeliuuni on päässyt hoitamaan tehtäväänsä pitkästä aikaa, Timo sanoo.
SITÄ MUKAAN, kun on pinnan alle kurkistettu on yllätytty iloisesti. Talo on säilynyt hyvin, ja paljon alkuperäisiä asioita on säästynyt vuosikymmenten saatossa.
– Talo on erittäin hyvässä kunnossa. Tehdyt remontit on tehty hyvin, eikä taloa ole remontoitu pilalle. Purkutyöt ovat aiheuttaneet jo monta hymyn aihetta, Päivi huokaa ja ihailee lastulevyn alta paljastunutta muhkeaa hirsiseinää.
Talon alkuperäinen henki pääsee valloilleen, kun lastu- ja puukuitulevyjen, muovimattojen ja linoleumin alta paljastuu hirttä ja useamman tuuman levyistä lattialautaa.
– Vain iloisia yllätyksiä. Yllätys oli myös se, että vilkkaan Viiskulman liikenteen melu ei kuulu sisälle, Timo listaa.
Päivi ja Timo viittovat: tähän tulee sali, tähän baaritiski, tuonne keittiö ja tuossa on paikka jo musakornerillekin. Yläkerta vaatii pienempää pintaremonttia ja sinne on suunnitteilla kokoustilaa.
– Tapetoidaan ja kenties perataan vielä hirttä esiin. Sisustus saattaa noudattaa hieman boheemia linjaa, katsotaan nyt mitä tästä matkan varrella tulee, Päivi kertoo ja lisää, että Poken visuaalisen markkinoinnin opiskelijat tulevat luomaan omia visioitaan tilan suhteen.
Talosta ja sen historiasta löytyy vielä yksi iso plussa.
– Tässä ei ole historian taakkaa eikä tämä ole mikään kärsimysnäytelmämonumentti, Timo listaa.
Wille Rutasen koti muuttuu Willen Olohuoneeksi ja Keittiöksi. Tämä on pian kaikille auki, ilman korkeaa kynnystä pukukoodin tai muun sellaisen muodossa.
ÄKS seuraa remontin etenemistä aina avajaisiin saakka.
ihanan näköistä jo nyt, miksköhän tuo kaikki kaunis on jossain ajassa pitänyt piilottaa, hirsi ja tumma lattia
Komea talo, hienoa, että vanha säilytetään ja tuodaan esiin ja rakennus saa arvoisensa käyttötarkoituksen.
Missä museo jatkaa?
Arveletko, että kunnalla olisi nyt ylimääräistä pätäkkää perustaa museoita? Kamat ovat varastossa.
Mikään ei estä sinua testamenttaamasta miljoonasäästöjäsi kaupungille museon perustamiseksi.
Voin ostaa miljoonasäästöilläni sinulle kissan.
Kissan omistaminen kuulemma kohentaa mielialaa.
Ei museon lopettaminenkaan ole ilmaista, olettaisin. Toiseksi kaupunginhallitus lienee päättänyt museon lopettamisesta keskustelematta asianomaisten kanssa. Kaikilla juurensa tuntevilla paikkakunnilla on yleensä oma paikallismuseonsa. Äänekoskella ei juuria taida ollakaan.
Kyllä Äänekoskella on, mutta ei välttämättä monilla päättäjillä…
Tämä heijastuu siihen, ettei kunnalla oikein ole identiteettiä ollut hyvään aikaan.