Mikko Niskanen oivalsi, että elokuvan kerrontaan tarvitaan musiikkia, joka johdattaa tarinaa eteenpäin. Aulikki Oksanen, Kaj Chydenius ja Mikko Alatalo ovat eräät Mikon elokuvien musikaaliset tähdet.
Aulikki Oksasen ja Mikko Niskasen rakkaus oli kuumaa. 22-vuotias Oksanen rakastui päätä pahkaa itseään 14 vuotta vanhempaan Niskaseen, ja tästä suhteesta jäi jälkeen yksi Suomen rakastetuin rakkauslaulu.
– Laulurunoudessa pitää olla ilmaa ja nektaria, sanoi Aulikki Oksanen ÄKSälle kesällä 2013.
Rakkauslaulussa Sinua, sinua rakastan tätä nektaria vasta tihkuukin.
– Runo hakee itse oman tilansa. Runot ovat kuin villieläimiä eikä niitä voi komennella ja pitää sylissä. Runojen pitää antaa tulla lähelle, kuunnella, katsella ja olla alttiina, näin kertoi Aulikki runoilija, näyttelijä, kirjailija, taiteilija Oksanen.
Mikko Niskasen ja Aulikki Oksasen salamarakkaus syttyi elokuvan Elokuva jalostavasta rakkaudesta -kuvauksissa. Elokuvan pääosaa esittää itse ohjaaja Mikko Niskanen. Käsikirjoituksen mukaan hän viettelee nuorta avustaja-Anjaa.
– Mä olin Anja ja niin siinä kävi kuin elokuvissa, että meistä tuli pari kolmeksi vuodeksi. Vuosi oli 1966, mä olin tavannut kesällä italialaisen kirjailijan nimeltään Alberto. Hänen piti hakea minut marraskuussa matkalle New Yorkiin ja maailmalle. Tuli kutsu koekuvauksiin ja tuli umpirakastuminen, ja niin jäi Alberton kanssa matka matkustamatta. Kun Alberto tuli marraskuussa Suomeen niin olin jo kylmennyt hänelle, ja hän joutui palaamaan marraskuun räntäsateesta takaisin Roomaan, muisteli Aulikki Oksanen.
RAKKAUS OLI aitoa, ja Mikko Aulikille se suuri rakkaus. Hän on kuvannut suhdetta läheiseksi, intohimoiseksi, rajuksi ja vaikeaksi. Oksasen vuonna 1968 ilmestynyt teos Tykkimiehen syli kuvaa suhdetta fiktiivisellä tasolla. Romaanin takakansi kertoo, että kirja on kertomus nuoren naisen kehittymisestä rakkauteen, se on laulu rakkaudesta, joka ei taivu kyynisyyteen. Se on laulu elämästä, rehellinen ja tosi, täynnä lempeätä uhmaa ja itsepintaista toivoa. Se on rehevä ja koskettavan tuore kuva meistä ja ajastamme.
– En kadu koskaan sitä aikaa, se oli semmoista nuoruuden suurta, mutta vaikeaa hurmiota. Siltä ajalta jäi elämään paljon rakkauslauluja, Oksanen kertoo.
Asfalttilampaat-elokuvaan (1968) Oksanen kirjoitti yhdeksi kaikkien aikojen rakastetuimmaksi rakkauslauluksi kohonneen Sinua, sinua rakastan. Hän kertoo, että runoilijalle on hieno kokemus, kun laulu kulkee läpi vuosikymmenten ja elää kauemmin kuin tekijät itse.
– En olisi silloin mitenkään voinut suosion määrää ja laulun tietä. Minulle oli onni, että laulun säveltäjä Kaj Chydenius esitti laulun, sillä hän tulkitsee sen lähtemättömällä tavalla.
Voidaanko me äänekoskelaiset omia tämän laulun itsellemme, sillä sehän on kummunnut Käpykolossa vietetyistä onnen hetkistä?
– Kyllä sen voi pitää tavallaan omana, mutta yhteisenä. Keski-Suomen Opiston lausujainleirillä kirjoittamani Suolahti-laulu on teidän, sovitaanko näin, Aulikki sanoo.
Kaj Chydenius sävelsi Mikon elokuviin musiikkia. ”Mikko oli yksi parhaista” -sanoi Chydenius ÄKSälle.
KAJ CHYDENIUS kertoi viimeksi vietetyillä Mikkopäivillä, että runossa piilee koko teoksen pointti.
– Ensin pitää olla runo. Jos on hyvä runo, niin siitä pitää jonkunlainen laulu tulla. Säveltäjä ei saa säveltää huonosti hyvää runoa, sillä se olisi karhunpalvelus. Riski on koko ajan olemassa, mutta sellaista ei saa missään nimessä tapahtua!
Mikkopäivillä kuullut elokuvamusiikkikappaleet olivat Mikon ohjaamista elokuvista Asfalttilampaat ja Käpy Selän alla. Kappaleet olivat Sinua sinua rakastan lisäksi Marja-Leena Mikkolan kirjoittama Laulu kuolleesta rakastetusta.
– Pidän näistä siedettävistä sävellyksistä, joita olen tehnyt Niskasen elokuviin.
Sinua, sinua rakastan, syntyi, kun Mikon ja Aulikin rakkaussuhde oli vähitellen hiipumassa. Chydenius arvelee sen olleen parasta aihetta runon syntyyn.
– Aulikin kynästä tuppasi tulemaan toinen toistaan parempia runoja. Tämä on hienoimpia runoja jota minun pianoni päälle on koskaan tullut. ”Yö painaa päähäni pimeän seppeleen” – se ei ole mikään voiton seppele tai onnellinen asia, vaan kerta kaikkiaan muuta. Elokuva kertoo nuoresta rakkaudesta jota ympäristö ei voi sallia. Tämä tarkoittaa, että rakastavaisilla on pään ympärillä rautapanta jota kiristetään kieltämällä rakkaus. Tässä on paljon runoutta ja salaperäisyyttä jota hyvään runoon tarvitaan.
Olisivatko nämä kaksi teosta nousseet sellaiseen suosioon, kuin ne ovat nyt, ilman elokuvia?
– Mitäpä sitä veikkailemaan, vaikka näin ne juuri tulivat kuuluisaksi. Se oli hienoa aikaa, silloin, kun olimme kaikki nuoria.
Chydenius arvostaa Mikko Niskasen tekemää työtä korkealle.
– Mikko oli yksi parhaista, enkä ole työskennellyt paremman kanssa. Mitenkä hän sai Aulikilta Sinua, sinua rakastan –tekstin ja mitenkä hän tilasi sen, on tarina vailla vertaa.
Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi
Miten taittavat linnut siipensä
miten vyöryvät vedet kallioitten alla
miten nousevat metsät tuulten mukana
ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi
Mikko Alatalo oli onnellinen kun hänen suuresti fanittamansa Mikko Niskanen esitti yhteistyökuviota.
MIKON KAIMA, säveltäjä, sanoittaja ja nykyinen kansanedustaja Mikko Alatalo sanoo heti kärkeen, että Mikko oli hieno mies. Alatalo sai kunnian olla tekemässä musikkia elokuvaan Ajolähtö (1982).
– Mä olin 1970-luvulla nuori poppari, joka lauloi debyyttialbumillaan maalaispojasta. Niskanen taas teki elokuvia kansakuntamme murroksista, kipeistä asioista, kuten pienviljelijöiden ahdingosta, seksuaalisesta heräämisestä ja muuttoliikkeestä. Syntymäpaikassani Kiimigin Alakylällä elettiin juuri Mikon kuvaamaa elämää, jossa vastakkain byrokratian ja työttömyyden kanssa olivat korpikommunistit, pienviljelijät ja vanhoillislestdiolaiset. Talojen ikkunoita koristivat ruotsalaistyyppiset verhot, eli laudat, kun väki pakeni joukoittain Ruotsiin töiden perässä. Olin tehnyt lauluja katoavasta maaseudusta, muuttoliikkeestä Ruotsiin ja kaupungistuvien ihmisten elämästä. Halusin kritisoida kotimaani keskittämiskehitystä. Mikko otti minuun yhteyttä, kun oli kuullut laulujani, ja kehui niitä varsin paikkaansa pitäväksi, Alatalo muistelee.
ALATALO POHTII, että ehkä syy Mikon yhteydenottoon oli elokuvan apulaisohjaaja Matti Ijäksessä.
– Se oli Matti Ijäksen ansiota, että bändimme Juice Leskinen & Coitus Int pääsi aikoinaan levyttämään Love Recordsille. Kun sain välähdyksen mahdollisuudesta työskennellä Mikon kanssa, jo se oli minulle suuri kunnia. Olin Mikon fani, ja katsonut hänen elokuviaan suurella kunnioituksella, Alatalo sanoo.
Mikon realistiset elokuvat tarvitsivat mukaansa myös realistista musiikkia. Alatalo onnistui Ajolähdön musiikin lumisessa yhteistyössä Harri Rinteen kanssa niin hyvin, että työstä tuli valtion säveltaidepalkinto.
Työ lähti käyntiin siten, että Mikko saapui Alatalon kotiin Pispalaan.
– Talomme kellarissa oli studio. Mikko tuli sinne, ja esitti minulle elokuvan kohtauksia silmämunat leimuten, aivan kuin olisi ollut transsissa. Sain kuvan, mitä Mikko elokuvamusiikilta haluaa.
Musiikin tekeminen Ajolähtö -elokuvaan ei ollut Alatalolle shokki. Taustansa vuoksi hän tiesi tasan tarkkaan mitä Mikko ajoi takaa. Alatalon ja Rinteen kynästä syntyivät laulut Ajolähtö, Isänmaan toivot ja Jolsa jätkä.
– Mikko sanoi minulle jo kättelyssä, että hän tarvitsee useampia lauluja.
Elokuvan alussa kamera kuvaa varuskunnassa nukkuvien alokkaiden tupaa. Alatalo laulaa Isänmaan toivot teosta. Laulu kertoo loppuelämän ensimmäisestä päivästä.
– Mikko oli oivaltanut sen, kuinka armeija katkaisee nuoruuden. Kun asepalvelus loppuu, on omillaan. Koulukin on loppu, ja kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Alkaa tyly meininki ja aikuisen miehen elämä. Erityisesti Ajolähtö -kappaleesta Mikko tykkäsi. Se oli hänen mielestään taiteellinen, ja minä olin tietenkin otettu saamastani palautteesta. Tämä on herkkä laulu, jota toivotaan lähes jokaisella keikalla, Alatalo sanoo.
Vielä hetken saa
poika uinahtaa
ja lapsen lailla unta näkee hän
Sua maasi odottaa
ja kun aamu aukeaa
on ensi päivä loppuelämän
Älä kysy mitä maasi voi vuoksesi tehdä
vaan kysy mitä tehdä voit isänmaan vuoksi
Isänmaa luottaa sinun nuoruutesi voimaan
sinua varten nuo jumalat loi maan
Saa vielä uinahtaa
nuo toivot isänmaan
on kohta ensi päivä loppuelämän
ELOKUVAN tunnuskappale Ajolähtö on countrympi veto. Alatalo kertoo, kuinka pojalla on auto, mutta etupenkiltä puuttuu tyttö. Tarina kertoo, kuinka ollaan miestä, mutta sisällä asuu suru.
– Laulun taustalla on traaginen tarina. Tässä myös yksi syy muuttoliikkeeseen: tyttöä ei löytynyt, ei vaikka auto olikin. Mikko sanoi että pesäpalloa pelatessa pesästä on lähdettävä pois, muuten tulee palo. Tämä laulu on arvostettu erityisesti Ruotsissa, myös sillä keikkaileva Alatalo kertoo.
Mutta löytyykö etupenkille
sitä kaunista istujaa
löytyykö mulle kuulijaa
ja lämmön antajaa
Kunpa ajolähtö ois kotiin päin
ja näyttäis valot vihreää
turvavyöt mua yksin nyt syleilee
yössä tunnen ikävää
Jolsa jätkän elokuvassa laulaa Timo Torikka, yksi elokuvan tähdistä.
– Se on sitä suomalaista nousuhumalan mukanaan tuomaa uhoa, sitä kuinka lähdetään kotoa muka leveämmän leivän karmit kaulassa, ja saattamaan on tullut kateellisten kunniavartio.
Tässä tulee jolsa jätkä
väännetäänkö kättä
ei tiukkapipot ilmaamme pilaa
Ei se vielä juovuksissa oo
joka pöydän alla on
vaan se joka sieltä ei tilaa
ALATALO KERTOO, kuinka Mikko oivaltanut musiikin merkityksen elokuvan kerronnalle. Hän tilasi Alatalolta myös filmimusiikkia, joka johdattaa elokuvaa eteenpäin.
– Pyysin avuksi yhteistyökumppaniani Masi Luomaa. Masi kävi Mikon luona Helsingissä ja oli hieman järkyttynyt annetusta aikataulusta. Musiikin piti olla valmis muutaman viikon päästä, Alatalo nauraa.
Mikko osoitti monipuolisuutensa ohjaajana, ja sen, että ratsasti elokuvan tekemisen aallonharjalla. Alatalo tuntee ylpeyttä saadessaan kulkea hetken Mikon matkassa.
– Olen ikuisesti kiitollinen Mikolle, että pääsin mukaan tekemään hänen kanssaan töitä. Mikko oli motivoiva, vaativa ja kriitiinen – sopivassa suhteessa kutakin.
Ajolähdöstä on kulunut aikaa jo 36 vuotta. Alatalon mukaan se on yhä tänä päivänä tuore elokuva.
– Sitä katsoessa ei tule säälin sekaista tunnetta. Mikko osasi olla moderni, olkoon tämäkin elokuva merkki siitä. Jos joku kysyy minulta, mitä tarkoittaa rakennemuutos, sanon hänelle, että katso Mikko Niskasen Ajolähtö.
X-kommentti
Tapasin Aulikki Oksasen Keski-Suomen Opiston lausujainleirillä viisi vuotta sitten. Kohtaamisestamme tuli ikimuistoinen. Säilytän tätä muistoa mielessäni kultareunaisin kehyksin reunustettuna niin kauan kun elonpäiviä riittää. Unohtumaton tapahtumaketju sai alkunsa haastattelusta:
Aikamme juteltuamme opiston pihamaalla kasvavan vänkkyrän koivun alla, totesi Aulikki, että hän taitaa illemmalla uida luokseni kylään. Asun nimittäin saman järven rannalla, missä opisto sijaitsee. Toppuuttelin, sillä matka uimapelissä melkoinen. Lähdimme kohti rantaa, ja otimme luvatta opiston veneen käyttöön. Aulikki istahti veneen kokkaan ja minä tartuin airoihin. Aurinko paistoi ja kohta jo raikui yhteislaulumme Oi päivät seutuvilla Päijänteen.
Grillasimme, söimme kantarellimuhennusta ja uusia pottuja. Lasi viiniä kruunasi tuon ihmeellisen hetken elämässä. Aulikki ihasteli kanalaamme ja keräsi kukkasia illan lausujainleirin esitykseen.
Mona, tuo kupeitteni keskimmäinen hedelmä, tuli parahiksi kotiin. Istahti pianon ääreen ja lauloi Sinua, sinua rakastan. Aulikki ja minä kuuntelimme sohvalla vierekkäin istuen vesikierteet silmissä kimmeltäen. Ajattelin, että taidan nähdä unta.
Aulikki antoi 22-vuotiaalle Monalle neuvon. Ensin hän pyysi minua laittamaan sormet korviin.
– Ota itsellesi vanhempi rakastaja. Hän osaa opettaa sinulle elämää, Aulikki sanoi Monan hihitellessä ja minun punastellessa.
TEKSTI MARJO STEFFANSSON, KUVAT MARJO STEFFANSSON JA HARRI HINKKA
