Tehasta Pukkaa: Äänekosken ensimmäisellä autolla kuskattiin kirjailija Juhani Ahoa rapukesteille

Äänekoski Oy:n tehtaanjohtaja Holmin ”Doktor Wagen” oli ensimmäisen paikkakunnalla liikkunut automobiili 1900-luvun alussa.

Uudenlaista tekniikkaa ihmeteltiin Äänekoskella viime vuosisadan alussa, kun rämisevä Opel käänsi uteliaita katseita puoleensa. Tiettävästi ensimmäinen paikkakunnan teillä nähty auto kuului metsäteollisuusyritys Äänekoski Oy:n tekniselle johtajalle Georg Holmille.

– Ensimmäisiä autoja tuli Äänekoskelle nimenomaan tehtaan varakkaiden käyttöön. Noihin aikoihin tehdasalueen sisäinen liikenne hoitui kapearaiteisella rautatiellä, joten autoja ei tarvittu sellaiseen kuljettamiseen, Äänekosken teollisuuden historiaan perehtynyt kaupungin museonjohtaja Pekka Soininen kertoo.

Holm osti autonsa Tikkakosken tehdasyhtiön perustajalta, insinööri Martin Stenij’ltä, vuoden 1910 tai 1912 paikkeilla. Tarinan mukaan Stenij oli kyllästynyt autoilun vaatimaan jatkuvaan veräjien availuun ja sulkemiseen.

Vuonna 1902 saksalaisen autonsa hankkinut Stenij’n oli suomalaisen autoilukulttuurin kärkijoukoissa ja todennäköisesti hänen Opelinsa oli ensimmäinen Keski-Suomen alueelle tuotu automobiili. Merkintöjä ensimmäisten autojen liikkeistä Suomessa alkoi ilmestyä 1900-luvun taitteen molemmin puolin.

VUONNA 1905 tehtaanjohtajaksi Äänekoskelle saapunut Holm ei suinkaan itse ajanut autoaan vaan autonkuljettajana toimi Äänekoski Oy:n konemestari Jooseppi Tuovinen.

Helppokäyttöiseksi kuvailtu pieni ja ketterä auto oli malliltaan Opel 4/8 PS eli niin kutsuttu Doktor Wagen. Lempinimensä malli sai nauttiessaan suosiota erityisesti lääkäreiden kulkuneuvona. Huippuvauhdissaan auton luvattiin kulkevan jopa 60 kilometriä tunnissa.

Tuovinen muistelee ensimmäistä ajokokemustaan Äänekosken VPK:n 60-vuotisjuhlajulkaisussa: Oli elokuu vuonna 1912, kun Holm kutsui Tuovisen puheilleen ja määräsi tämän hakemaan Viitasaaren Huopanankoskella kalastamassa olleen kirjailija Juhani Ahon rapukesteille Äänekoskelle. Pyristelyistään huolimatta Tuovinen joutui täysin ummikkona ratin taakse ja oli heti ensimmäisenä törmätä viereiseen koivuun.

– Auto totteli minua, pysyi tiellä, mutta piti kovaa melua kuin pienoinen konepaja olisi ollut liikkeellä. Paha kiusa oli tiellä hevosmiehistä ja pahasti siinä ärräkappaleita taisi ilmaan lennellä, kun niitä autollani joskus sivuutin, Tuovinen kertoo julkaisussa.

KIRJAILIJAN ihmetys oli suuri, kun automobiili kurvasi hakemaan häntä. Tapaus jäi hänen mieleensä niin tiivisti, että siitä riitti kerrottavaa paperille asti.

– Aho kirjoitti automatkasta vuonna 1920-luvulla ilmestyneessä lastussaan. Hirvi ja voimavaunu sopii niin täsmälleen Tuovisen kertomukseen, että se varmastikin kuvailee juuri tuota kyseistä ajomatkaa, Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistyksen Timo Enäkoski sanoo.

Paluu Viitasaarelta Äänekoskelle ei onnistunut sulavasti, sillä Opel ei tahtonut jaksaa nousta mäkiä ylös ilman tarpeeksi lujaa vauhtia tai pientä työntöapua. Konginkankaalla kaksikon matka hyytyi Masonmäen puoliväliin.

– Tarkastelin moottoria, jolloin Aho huomautti: ”Mikäs makkara se tuolla edessä tiellä pötköttää?” katsoin ja huomasin, että auton vetoketju – se toimi kuin polkupyörä ketjun avulla – oli katkennut, Tuovinen muistelee ja kertoo niitanneensa ketjun paikoilleen.

– Ajoin kirjailijan komeasti nykyisen klubin eteen ja insinööri Holm oli heti vastassa. Kiittelivät molemmat minua hyvästä kyydistä ja tuolla matkalla opin tosiaankin ajamaan autoa. Se matka oli minun autokouluni.

Äänekosken VPK:n juhlajulkaisu, joka sisälsi muun muassa Tuovisen muistelmat, ilmestyi vuonna 1956.

30-luvulla Äänekoski Oy:n omistuksessa oli jo muutamia henkilöautoja ja kuorma-autoja. Pääkuljettajana toimi Jaakko Limstén.

Kuva: Äänekosken tehdasmuseon kokoelmat

ENNEN SOTIA vain harvoilla oli mahdollisuus hankkia auto. Kun Holm liikkui Opelillaan Äänekoskella 1910-luvun puolivälin tienoilla, oli Suomessa kaikkiaan vain noin tuhat yksityisautoa. Niistä kolmasosa sijaitsi Helsingissä.

Tiedettyjä ensimmäisiä äänekoskelaisia automiehiä olivat Holmin lisäksi ainakin apteekkari Rudolf Strandman ja kunnanlääkäri Toivo Armas Salonen.

Suomen autoilusta ei löydy tarkkoja tilastoja kuin vasta vuodelta 1922, jolloin tuli voimaan päätös autojen ja moottoripyörien rekisteröimisestä.

Taloudellinen kasvu lisäsi yksityisomistuksessa olevien autojen määrän Suomessa niin, että vuoden 1929 tilastoihin ajoneuvoja oli rekisteröity jo yli 40 000 kappaletta.

– Äänekoskelle autot saapuivat hiljakseltaan. Jos katsoo vanhoja 30-luvulla Viiskulmassa ja Honkolassa suoritettuja liikennelaskentoja, niin huomaa, kuinka vähäisesti autoja oli täällä tuolloin liikenteessä, Enäkoski sanoo.

Varsinainen yksityisautoilun buumi iski ympäri Suomea vasta 50- ja 60-luvuilla.

Äänekosken ensimmäisen (kartonki)tehtaan ja vesivoimalaitoksen rakentaminen käynnistyi alkuvuonna 1897. Nyt 120 vuotta myöhemmin samoille seuduille, virran toiselle puolelle, valmistui Suomen metsäteollisuuden kaikkien aikojen suurin investointi, Metsä Groupin rakentama biotuotetehdas.

Merkkivuoden kunniaksi ÄKS kertoo mielenkiintoisimpia tarinoita kaupungin metsäteollisuuden historian havinasta – ja ehkä vähän sen vierestäkin.