Tupu on jääräpäinen selviytyjä


Tuula eli ”Tupu” vietti tässä lepotuolissa aikanaan kuukauden. Nykyään voi levähtää lyhyempiä hetkiä.

Tuula ”Tupu” Katajamäki on selvinnyt syövästä, mutta ei koe sen muuttaneen häntä ihmisenä.

 

Vuonna 2012 Tuula Katajamäki tunsi itsensä hirvittävän väsyneeksi, jonka jälkeen alkoi närästys, hartiakivut ja turvotus. Olo huononi jatkuvasti, eikä Tuula suostunut lähtemään lääkäriin.

– Olen aina reagoinut asioihin vatsallani, ja luulin, että se on tälläkin kertaa sitä. Oli elämässä ollut paljon kaiken näköistä. Ja jääräpäisenä ihmisenä tietenkin ajattelin, että en minä lääkäriin mene, ei minussa mitään vikaa ole, Tuula kertoo.

Tuula teki hampaat irvessä töitä eikä suostunut valittelemaan oloaan. Keväällä 2013 olo ja turvotus oli niin paha, että Tuula joutui nukkumaan kokonaisen kuukauden lepotuolissa. Pääsiäislauantaina Tuula lopulta suostui menemään lääkäriin.

– Siellä nuori lääkäri teki mittauksia ja sanoi, että nyt on lähdettävä Jyväskylään, sillä hapetus on niin huono. Hän kysyi mieheltäni, että viekö hän vai tilataanko ambulanssi. Mies sanoi, ettei hän voi viedä ”Koska heti kun kävelemme ulos, tuo sanoo, ettei tarvitse lähteä.” Oikeassahan se oli, ja niin sitten mentiin ambulanssilla.

 

TUULAN MUNUAISET olivat pettämäisillään ja vatsaontelossa ja keuhkoissa oli lähes kahdeksan litraa ylimääräistä nestettä.

– Lääkäri taisi sanoa, että jos minua ei lauantaina olisi viety päivystykseen, niin maanantaina ei olisi enää ollut tarpeen. Niin huonossa kunnossa minä jo olin.

Seuraavista viikoista Tuulalla ei ole selviä muistikuvia. Ne sisälsivät paljon testejä ja selvän diagnoosin: pitkälle edennyt munasarjasyöpä. Tuula kävi läpi ensin sytostaattihoitoja ja sen jälkeen kasvain leikattiin pois.
Elokuussa 2017 Tuula kävi tuttuun tapaan kontrollikäynnillä sairaalassa ja tapasi pitkästä aikaa hänet alun perin leikanneen lääkärin.

– Hän ilahtui kun nähtiin. Hän kertoi, että olivat pohtineet silloin aikoinaan, että voiko minulle mitään hoitoja edes antaa, kun tilanne oli käynyt niin pahaksi. Siksi hänestä oli niin mukava nähdä näin hyvävointisena.

 

VAIKKA TUULAN tilanne oli hyvin hankala ja selviäminenkin vaikea prosessi, eihän koskaan luovuttanut.

– En minä koskaan edes ajatellut luovuttavani. Ja samaa ajattelumallia toivon kaikille kohtalotovereillekin. Minäkin olin ihan haudan partaalla ja selvisin, niin kyllä muutkin voi. Ikinä ei kannata luovuttaa.

Diagnoosista ja leikkauksesta on nyt jo vuosia ja kun tänä vuonna tulee leikkauksesta viisi vuotta täyteen, saa Tuula ”terveen paperit”. Pitkä prosessi on ravistellut Tuulaa ja tämän läheisiä ja saanut ajattelemaan asioita erilailla.

– Nyt jos jossain vähän nipistää, niin nopeasti ajattelen, että onko se nyt taas sitä. Ja kyllähän se mielessä käy vaikkei niistä pahimmista ajoista juuri mitään muistakaan. Ehkä se on siunauskin, ettei muista kaikkein rankimpia hetkiä ollenkaan. Nyt keskitytään vaan menemään koko ajan eteenpäin.

Tuula ei näe saaneensa syöpäpotilaan leimaa, vaikka asia tuleekin silloin tällöin esiin ihan tavallisissa keskusteluissa. Tuulan mielestä syöpä on tuonut mukanaan myös iloisia asioita.

– Jos ei muuta hyvää niin ainakin ystäviä tämä on tuonut. Uusia ystäviä olen tavannut ja vanhoja ystäviä on tullut takaisin. Se on ollut hienoa. Minä kun olen tällainen suulas ja lörppä ihminen, Tuula nauraa.

 

TOINEN ASIA mikä on muuttunut syövän jälkeen on pinnallisuus. Tuulaa otti aikoinaan koville kun hiukset lähtivät sytostaattihoitojen takia.

– Vaikka onkin niin pieni asia, niin jotenkin oli rankkaa kun siaraus näkyi ulospäin. Olen aina ollut sellainen, että grammankin kun nousee paino, niin ärsyttää ja se on kyllä tämän sairauden jälkeen karsiutunut pois.

Nykyään Tuulan päivät kuluvat uusien harrastusten kuten avantouinnin, virkkauksen ja laviksen parissa. Iloinen ja puhelias nainen juttelee ja puuhastelee mielellään, eikä surkuttele menneitä. Lepotuolissakin hän viihtyy välillä.

– Ei minusta sen parempaa ihmistä tämän takia ole tullut. Ihan samalla lailla kitisen ja natisen kaikista asioista kuin ennenkin, Tuula nauraa.

Vastaa