Äänekosken Teatteri tuo Aki Kaurismäen klassikkoleffasta Anna Häyrisen sovittaman näytelmän Mikkosaliin. Marraskuun 7. ensi-iltansa saava Kauas pilvet karkaavat on tarina Ilonasta ja Laurista, jotka menettävät työnsä yllättäen.
Ohjaaja Riku Suonio tuo lavalle kaurismäkeläisen fiiliksen, jossa vaikuttavat niukat visuaaliset elementit ja musiikki. Aki Kaurismäen klassikkoelokuvaan perustuva Kauas pilvet karkaavat on koskettava, lämmin ja ajankohtainen draamakomedia sitkeydestä, rakkaudesta ja uudesta alusta. Näytelmä kertoo hovimestari Ilonasta ja raitiovaununkuljettaja Laurista, joiden elämä suistuu raiteiltaan, kun molemmat menettävät työnsä laman kynnyksellä. Ilonan roolissa nähdään estradille pitkästä aikaa astuva Pilvi Honka ja Laurina tavataan Janne Niskanen.
Työttömyys ja arjen haasteet koettelevat pariskunnan ylpeyttä ja suhdetta, mutta periksi ei anneta. Kaurismäkeläinen lakoninen huumorintaju, vahva yhteisöllisyys ja visuaalinen tyylikkyys luovat näyttämölle maailman, jossa synkimmänkin pilven takaa pilkahtaa toivo. Tämä on sydämellinen kuvaus tavallisen ihmisen arvokkuudesta ja siitä, miten kriisin keskellä voi syntyä jotain täysin uutta ja kaunista.
Riku Suonio on katsonut 30 vuotta sitten ensi-iltansa saaneen elokuvan usean kerran. Hän aikoo perehtyä siihen vielä, mutta vasta sitten kun kaikki kohtaukset on saatu vietyä läpi. – Kun on tehty suuret ratkaisut, niin uskallan sen katsoa. Nyt ollaan tekemässä itsenäistä teosta, Suonio painottaa.
Käsikirjoitus on tavallista ohuempi, 44 sivua. Näyttelijöitä on yhdeksän, mutta rooleja peräti 36. Kertoja Reijo Honkonen sekä pääpari Honka ja Niskanen saavat pitää roolinsa samana, mutta muilla näyttelijöillä jopa viisi roolia per pää.
– Repliikkejä on vähän, mutta tavaraa sitäkin enemmän. Näyttelijä joutuu tekemään todella pienesti rooleja. Viiden vuorosanan kohtauksessa kerrotaan aika paljon asioita, ja niitä me ollaan työryhmän kanssa kaiveltu esiin. Henkilöt ovat hieman nyrjähtäneitä antisankareita, joiden ympärillä oleva yhteiskunta näyttäytyy uhkaavana, onneksi nää tyypit pitää toisistaan huolta, Suonio naurahtaa.
Lavastuksen peruspalikat ovat myös kaurismäkeläisen niukat, vaikka kohtauksia on paljon. Perinteisiä huonelavasteita ei ole tarvinnut rakentaa. Suonio myöntää, että palikoita on jo paikallaan, vaikka osa onkin vielä ilmassa. Minimaalisuus voi aiheuttaa melkoisen hankalaksi laaditun tetriksen.
– Asioita tehdään viitteellisesti. Esimerkiksi baareja on viisi ja välillä käydään satamassakin. Paikkoja ja vaihtoja on paljon, joka aiheuttaa meille mielenkiintoisen teatterileikin.
Juoni iskee aikaan kuin häkä. Elokuvan valmistuttua elettiin 1990-luvun laman jälkimainingeissa. Nyt on meno kovempaa, kun Suomessa työttömyys on Euroopan kärjessä, sosiaaliturvaa leikataan ja köyhiä ja työttömiä kyykytetään.
– Tarina kuvaa tätä menossa olevaa rajua aikaa, sillä nyt ollaan vielä syvemmällä kuin 1990-luvulla. Kun luin tekstiä, niin huomasin sen resonoivan tässä ajassa vielä enemmän. Työttömien osa on tehty vaikeaksi, ja me olemme koettaneet rakentaa virastohenkilöiden roolihahmoja kafkamaisiksi. Ydinporukka on humaani ja taustalla jyllää kasvoton virasto.
Musiikin suhteen ollaan oltu käsikirjoitukselle uskollisia.
– Osa musiikista kuuluu radiosta, osa kuullaan kuoron esittämänä, Suonio vinkkaa.
Suonio on uusi kasvo Äänekosken teatterikentällä. Hän sanoo, että vastaanotto on ollut hyvä.
– Mutta kyllä jännitti tulla uuteen teatteriin, uuteen tilaan ja uusien ihmisten pariin. Oli jännä tulla puhtaalle pöydälle, ja oli tosi kiva lähteä rakentamaan kokonaan uutta, ilman vanhoja maneereja. Porukka on aivan mahtavaa, hyviä ohjattavia, ei lainkaan uppiniskaisia. Olen ohjaajana sellainen, että haluan antaa tilaa, enkä tulla valmiilla paketilla töihin. Tykkään rakentaa ja miettiä yhdessä, ja on ollut ilo nähdä, että ideoita lentää. Näytelmä on orgaaninen, joten yhteistyö on hyvä juttu. Ei ole antoisaa ohjata valmista, sillä on paljon mielenkiintoisempaa saada parempia ideoita, kuin mitä itsellä on.
Suonio sanoo, että näyttelijä tuntee roolihahmonsa parhaiten.
– Kannustan tuomaan omia ajatuksia mukaan. Jalat tulee perässä, kunhan pää tietää minne ollaan menossa.
Kauas pilvet karkaavat on muotonsa vuoksi ohjaajalle iso pala purtavaksi.
– Edellinen ohjaus oli Kanavateatterille, jossa oli neljä kohtausta ja viisi henkilöä, sitä edellinen AdAstralle, jossa kaksi näyttelijää yhdessä kohtauksessa. Nyt liikutaan pitkällä aikavälillä, jossa kohtaukset vaihtuvat ja palasia tuodaan näyttämölle.
Kun ollaan Mikko Niskasen mukaan nimetyssä Mikkosalissa, on syytä kysyä, mitä ohjaaja Suonio on mieltä kaupunkimme suurmiehestä?
– En mä tiennyt tätä yhteyttä! Nyt meni kylmät väreet. Totta kai mä tiedän Niskasen, hän on humaani tyyppi. Mä olen ajatellut, että joku Aki Kaurismäen sivupersoona kolistelee tuolla katolla, mutta ehkä se onkin Mikko! Otetaan hänet näytelmän toteemihenkilöksi, sillä hän oli teoksissaan pienen puolella.
Äänekosken Teatteri
Kauas pilvet karkaavat
ensi-ilta Mikkosalissa 7.11.
