Kartano Kievarin teatterikesä jatkuu Aikamoisia akanketaleita -näytelmän voimin.
Aikamoiset akanketaleet eli Sari Havas, Riitta Havukainen ja Elina Stirkkinen hauskuuttavat UIT:n uusimmassa kesähupailussa. Perjantaina esitetty ennakkonäytös keräsi ison yleisön joka kikatti ensi sekunneista asti. Viikon aikana viilattu ja höylätty näytös pysyi kasassa, ja pikkuviatkin kehittivät vain lisänauruja.
Akanketaleiden rinnalla naurattavat viitasaarelainen Jyrki Kemppainen ja legendaarinen Heikki Silvennoinen. Silvennoiselle Aikamoisia akanketaleita on historiallinen näytelmä.
– Mä en ole aiemmin ollut teatterin lavalla muutakuin Kummeli-revyyssä, Silvennoinen tunnustaa.
Silvennoinen hoitaa homman kuitenkin kunnialla kotiin lipsahtamatta liikaa Kummeli-hahmojen tuttuihin maneereihin. Miehen loistava koominen ajoitus ja fyysinenkin komedia saavat yleisön värisemään naurusta.
– Me ollaan oltu kulisseissa sillein ”Ihanaa Heikki! Hyvä”, Havas kertoo.
– Oikeesti ootte kuitenkin vaan ”Jes! Se selvis siitä.”, Silvennoinen napauttaa ja naiset repeävät nauramaan.
Naiskolmikko tempaisee esiin sellaisen arsenaalin taitoa ja tunnetta että eturivissä melkein hirvittää. Hahmot ovat erilaisia, outoja, vinksahtaneita ja jopa härskejäkin. Välillä näissä upeissa naisissa näkyy vanhojen suomifilmien naishahmojen kornihkoa ilmaisua, mikä onneksi tuntuu olevan tarkoituskin.
Kemppaisen esittämä Mauno on suloisesti pihalla jatkuvasti. Herttainen renki antaa Silvennoisen esittämän ilkeän Kaunon hahmolle hienon tasapainon. Kemppainen onnistuu tekemään tahatonta komiikkaa tahallaan.
Tarinaan on sotkettu Makkaraa ja Merikatoa -vestivaalin vinanssiasiat, Kauno Virtasen lannoiteafäärit, orastavat rakkaussuhteet ja hippunen avaruusmatkailun historiaakin. Näytelmä alkaa hitaanlaisesti, mutta vauhti kiihtyy jatkuvasti. Aina absurdin puolelle kääntyvään loppuun asti. Vitsit ovat kevyitä, kaksimielisiä ja niitä on paljon.
– Mä nauroin ääneen kun mä luin tän näytelmän ekaa kertaa. Tässä on tosi hyvä teksti, Havukainen kertoo.
– Niin oli. Sitten tuli tulkinta tielle, ohjaaja Timo Kärkkäinen kiusoittelee.
Porukan yhteishenki on valtavan hyvä, mikä näkyy myös katsomoon.
– Vaikkei me olla paljoa tehty yhdessä, niin on mennyt hienosti. Ja meillä on ollut tosi kivaa. Ja pakko on vähän mainita näistä Kievarin tyypeistä, jotka on paiskinut töitä yötä päivää täällä meidän hyväksi, Havukainen tunnustaa.
Akanketaleet tuovat Kievarille naurunremakkaa, taidokasta näyttelijäntyötä ja valtavan määrän lähes hallitsematonta energiaa.
– Tässä on enemmän naisenergiaa, kuin missään näytelmässä koskaan, Kievarin teatterin veteraani Martti Hakkarainen tuumailee.
– Jos haluaa nauraa, niin kannattaa tulla katsomaan, Havas kuittaa.
Aikamoisia Akanketaleita Kievarin Kesäteatterilla 2.7. –28.7.
