Pettikö pukki eli jätti joulun kirjalahjat tuomatta? Tässä ÄKSän takuuvarmat vinkit kirjaostoksille, nehän voi nykyään kuunnellakin – jos ei lukeminen innosta! Joonatan Tolan sukuromaani hakee vauhtia 50-luvun Äänekoskelta kun taas Aki ja Milla Ollikaisen Kontti-jännäri koukuttaa.
Joonatan Tolan oli tarkoitus kirjoittaa kolmiosaiseksi kaavailemansa sukutarinan ensimmäinen osa Punainen planeetta (Otava, 2021) isästään Mikosta, mutta hyvin pian hän tajusi, että tarinaan olisi otettava mukaan myös isoisä Jaakko Tola. Moni koskelainen muistaa tämän persoonallisen kunnanlääkärin, joka ajautui Äänekoskelle, koska ei saanut kirurgin vakanssia mistään.
Sukuromaanin mukaan hän tuli Äänekoskelle, koska täällä hän sai kolmekymmentäpaikkaisen sairaalan leikkaussaleineen täysin omaan käyttöönsä. Myöhemmin hän sairastui vakavasti polioon, mikä vei häneltä fyysisen toimintakyvyn lähes tyystin. Siitä huolimatta hän loi mittavat urat muun muassa tv-ohjelmien arvostelijana ja suomentajana.
Kirjan tarina alkaa ennen kuin Joonatan on edes syntynyt ja päättyy kun Joonatan on viisivuotias. Kirjan aineisto perustuu pitkälle Joonatanin Mikko-isän jälkeensä jättämään kirjalliseen aineistoon. Vaikka Mikko oli ensisijaisesti kuvataitelija, hän oli tuottelias myös kirjoittajana. Aineistoa oli käytettävissä romaania varten useita Ikea-kassillisia. Romaanin minäkertoja on Joonatan.
Punaisen planeetan keskiössä on skitsofreniaa sairastava Mikko Tola. Mikko on epävakaa ja suuruudenhullu taiteilija, joka julisti: ”Minun tehtäväni on nostaa nimi TOLA sille paikalle mille se kuuluu, ja sen aion myös tehdä, vastarinta on turhaa.”
Kun tarinaan lisätään vielä alkoholi, käy selväksi, että luvassa ei ole auvoista perhe-elämän kuvausta. Lapset pyörivät jaloissa, kun isä luo ja juo. Äiti yrittää tasapainotella siinä välissä. Paikkakunnat vaihtuvat, missään ei ole hyvä olla. Elämä vaikuttaa jatkuvalta pakomatkalta, vaikka mitään selkeää uhkaa ei ole. Pakomatka on kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä sairaus kulkee muuttokuormassa mukana siinä missä kaljapullotkin.
Romaani on väkevä ja intensiivinen, usein se kurottelee tragikoomisuuden suuntaan. Esikoisteokseksi se on kirjalliselta laadultaan yllättävän valmis ja kunnianhimoinen. Vaikka tarina on hurja, on mielenkiintoista, että vuoristoradasta selvinneet henkilöt ovat menestyneet elämässä hyvin. Joonatanin sisko Pamela Tola on eturivin näyttelijöitämme. Mikon veli ja Joonatanin setä Olli Tola on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran Ylen draamapomona sekä käsikirjoittajana ja ohjaajana.
Lähinnä Punaisesta planeetasta tulee mieleen Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Sekin naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.
Äänekoskella syntynyt Aki Ollikainen on jo ennättänyt Finlandia -ehdokkaaksi asti.
ÄÄNEKOSKELLA syntynyt Aki Ollikainen (s. 1972) teki näyttävän ensiesiintymisen kirjallisilla areenoilla esikoisteoksellaan Nälkävuosi (Siltala, 2012). Se voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.
Tämän jälkeen on syntynyt romaanien lisäksi muun muassa riimirunoja lapsille. Hänen puolisonsa Milla Ollikainen on luonut omaa uraansa dekkarikirjailijana. Siksi ei ole mikään suuri yllätys, että monipuolinen kirjailijapariskunta päätti lyödä hynttyyt yhteen myös kirjoittamisen saralla ja osallistui kirjailijanimellä A. M. Ollikainen Kustannusosakeyhtiö Otavan Rikos 2019 -kirjoituskilpailuun. Voitto tuli. Syntyi Kontti.
Kustantaja markkinoi Konttia (Otava, 2021) Silta-sarjan tyyppisenä nordic noir -trillerinä. ”Pohjoisen mustan” trillereille ovat luonteenomaisia synkät, monipolviset ja -ilmeiset tarinat. Usein on pimeää ja sataa. Henkilöt ovat epävakaita ja traumaattisia.
Mikään lajityypin puhdas edustaja Kontti ei kuitenkaan ole. Alussa tapahtuu nordic noir -hengen mukainen raaka murha, kun Lehmusojan mahtisuvun mailta löytyy vedellä täytetystä kontista ruumis. On juhannus, valoisaa ja suorastaan tukahduttavan kuuma kesähelle.
Murhan tutkimuksia johtaa rikoskomisario Paula Pihlaja. Tutkinta etenee enemmän cozy crime – kuin nordic noir -hengessä. Silti kerronnassa on imua ja Kontti pitää otteessaan. Konttiliiketoiminnallaan vaurastuneen mahtisuvun jäsenten hallittu ja huoliteltu ulkokuori alkaa murentua. Lukija pääsee arvailemaan motiivia ja sitä, kuka on murhaaja.
Romaanin Namibia-ulottuvuus tuo lisähehkua tarinaan. A. M. Ollikainen rakentaa henkilöhahmoja taitavasti, samaistumispintaa syntyy. Etenkin Paula Pihlajasta kasvaa mielenkiintoinen ja monitasoinen keskushenkilö, jonka tarinan jatkoa lukija jää odottamaan.
Romaanin loppupuolella juoni ottaa kierroksia. Jännitys tihenee, kun murhaaja aktivoituu jälleen. Nyt ollaan vahvasti trillerimäisissä tunnelmissa. Tarinan viritys kantaa loppuun saakka. Myös Paula Pihlajan henkilökohtainen tragedia paljastuu. Se yllättää.
Paula Pihlajan tutkimuksille on luvassa jatkoa. Kontin käännösoikeudet myytiin jo ennen teoksen ilmestymistä yli kymmeneen maahan.
M. Ollikainen: Kontti. Otava. 304 s.
Joonatan Tola: Punainen planeetta. Otava. 344 s
ARVIOT: REIJO HONKONEN
