Eila Nihtilä hymyilee kovin onnellisen näköisenä. Käsilaukkuun pujahti juuri uutuuttaan kiiltelevä Konginkangas-koru.
– Ihan heräteostos tämä oli kun tästä kuljettiin ohi ja huomattiin. Kiva että täällä on tehty tälläinen, herätelty historiaa henkiin, Nihtilä miettii.
Nihtilä on vakionaamoja Konginkankaan kesäpäivillä; hänellä on miehensä kanssa mökki Konginkankaalla ja siellä tulee kesäisin vietettyä suurin osa ajasta. Kotoa Espoosta on Keski-Suomeen sen verran pitkä matka, ettei tänne ihan muutaman päivän vuoksi kannata tullakaan.
– Meillä on ollut mökki täällä kauan. Kummallakaan ei ole kuitenkaan mitään yhteyksiä tai sukujuuria tänne, tykätään vaan maisemista ja paikasta muuten, Nihtilä nauraa.
Kirjastolta kerrotaan, että Konginkangas-korua oli puoleenpäivään mennessä mennyt kymmenisen kappaletta. Vielä kuitenkin riittää!
Konginkankaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Jokihalme on tyytyväinen päivään ja säähänkin, vaikkei aurinko liiaksi kansaa lämmittänytkään.
– Viime vuonna oli vähän liiankin kuuma, joten nyt kelpaa vähän viileämpikin keli. Porukkaa on käynyt hyvin koko päivän ja filis on hyvä!
Konginkankaalla julistettiin myös vuoden konginkankaalainen, tai tällä kertaa yhteisö; palkinto myönnettiin Konginkankaan rengeille, jotka myös esiintyivät päivän aikana kahdesti.
