Iki-äänekoskelaiseksi mielletty Kimmo Kinnunen ja vaimonsa Sari ovat laittaneet kauniin talonsa Keiteleen rannalla myyntiin. Tulevaisuuden suunnitelmissa on muuttaa Jyväskylään, kunhan ensin talokaupat lyödään lukkoon.
Kimmo Kinnunen naurahtaa toimittajan iki-äänekoskelaisheitolle.
– Minähän olen varsin kansainvälinen tyyppi, maailmanmatkaaja, sellainen joka voi mennä haluaa, Kimmo sanoo.
Vuoden 1991 Tokion keihäänheiton maailmanmestarille on tullut kutsu hallitsevan naisten olympiakultamitalistin, Liu Shiyingin, henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Työ Kiinassa on Kimmolle tuttua jo entuudestaan, sillä hän toimi maajoukkueen valmentajana vuosina 2018–2019.
– Olen laittanut ehdoksi, että Liu Shiyingin tulee Suomeen valmennettavaksi eli olisin mahdollisimman vähän Kiinassa. Harmi vaan, ettei täällä Äänekoskella voi heittolajeja harjoitella saatikka valmentaa. Viimeisen 20 vuoden aikana on Äänekoskella laitettu 20 miljoonaa euroa urheilupaikkarakentamiseen, mutta unohdettu yleisurheilijoiden talviharrastumahdollisuudet, toisaalta ei yksikään seinä ole tehnyt yhtään urheilijaa, Kimmo toteaa.
Kimmo tekee valmennuksia myös Äänekosken ja Pihtipuhtaan lukioissa.
– Nämä hommat jatkuu yhä edelleen, asun sitten Äänekoskella tai Jyväskylässä, Kimmo sanoo.
Sairaanhoitajana Novan teho-osastolla työskentelevä Sari on jo pakannut valmiiksi. Muuttaa voidaan nopealla aikataululla. Ajatus muutosta on monen tekijän summa, ei vain Sarin työmatka.
– Olen hävittänyt tavaraa oikein urakalla. Lapset ovat vain naureskelleet, kun heidän entiset huoneensa ovat tyhjentyneet, Sari sanoo.
Lapset, Jami, Jasmi ja Jirko, asuvat jo omillaan, Juuli asuu puolet ajasta perhekodissa Sumiaisissa.
– Kimmo lupasi minulle viisi vuotta sitten, että vuonna 2024 asutaan Jyväskylässä. Olemme miettineet muuttoa ja kymmenisen vuotta ja se on tullut ajankohtaiseksi nyt, kun iso talo on tyhjillään lasten pois muutettua, Sari sanoo.
Joulukoristeet on myös pakattu pahvilaatikoihin autotalliin. Aattoa vietetään Keihästiellä Liisa-mummon luona. Sari ja Jasmi ovat joulunpyhät töissä.
– Jami ja Jirko tulevat kotiin vasta jouluaattona. Olemme olleet perinteisesti aina täällä meillä jouluaaton, mutta nyt suuntaamme niin sanottuun valmiiseen pöytään. Meille on tullut tavaksi syödä silloin kun nälkä yllättää, eikä yhteisen pöydän ääreen tarvitse yhtäaikaa kokoontua. Joulu sujuu parhaiten ilman kellottamista, jouluna ei saa olla kiire mihinkään, mutta Tapanina voi jo vähän päästellä höyryjä ulos, Kimmo sanoo.
Aattona katsotaan Lumiukko eikä mitään isoa lahjarallia ei ole luvassa.
– Juuli on lahjahaukka, ja saa tuttuun tapaan ainakin 25 pakettia, tietää Sari.
Aatto menee ruokailun ja yhdessäolon merkeissä.
– Se on sellainen päivä, että ollaan erossa kännyköistä ja seurustellaan yhdessä. Ja pelataan perinteistä lautapeliä ja nahistellaan, Kimmo sanoo.
Joulussa parasta on yhdessäolo. Sari sanoo, että mitä nopeammin joulu on ohi, sen parempi.
– Haudoilla käynti on joulun tärkein asia. Siellä on Jorma ja Jarkko sekä mummo ja pappa. Otan hautausmaalle aina lumilapion mukaan, sillä pidän seitsemän hautaa puhtaana, Kimmo sanoo.
Kimmo ja Sari pohtivat, kuinka Nelostiellä kulkevat autoletkat saataisi kääntymään Äänekoskelle.
– Autoilijalla ole kuin parikymmentä sekuntia aikaai reagoida Äänekoskelle kääntymistä. Pitäisi näkyä jotain veret seisauttavaa, kuntamarkkinoinnin perään kyselevät Kinnuset vinkkaavat
