Kun syksy koputtelee ovea, alkaa monella kasvaa syyhy päästä käsiksi puikkoihin ja lankaan. Kalanimestä löytyy nainen, joka kehrää lankaa ihmisen parhaasta ystävästä.
Ruokosuon Torpan Teija Saastamoisella on monta rautaa tulessa. Syksyn koittaessa sienimetsä kutsuu, ja onneksi sellainen on edessä heti kun aukaisee oven. Ekaluokkalaisen äidillä pitää monenlaista kiirettä, mutta hommat ovat kuitenkin sellaisia, joita ei voi kiireellä tehdä. Varsinkin, kun puhutaan langan kehräyksestä.
Kehrääminen on tullut taas muotiin. Teija kertoo, että hänen kehräyskursseillaan nuorin kävijä on ollut kahdeksanvuotias ja vanhin 94.
– Kehrääminen kiinnostaa parikymppisiä. Kehrääminen kiinnostaa myös miehiä, Teija sanoo.
Käsin kehrääminen on taitolaji, jonka voi oppia vain tekemällä, tarttumalla karstaan ja rukkiin. Teijalla itsellään on 23 rukkia, joista seitsemän on kehruukelpoisessa kunnossa.
– Olen opetellut myös rukkien korjaamista. Rukit ovat jälleen muodissa ja niitä kaivetaan vinttien perukoilta tai haetaan mummolasta käyttöön. Minulle tuodaan rukkeja myös testaukseen, että toimivatko ne. Annan neuvoja myös kädestä pitäen, Teija sanoo.
TEIJA ALKOI opetella kehräämisen saloja noin kolme vuotta sitten. Omat lampaat innostivat kokeiluun, ja pian hän huomasi olevansa koukussa langan tekoon. Koirankarvalankaa on tullut tehtyä jo kymmeniä vyyhtejä.
– Viime talvena sain maksettua laskuni juuri koirankarvalangoilla, Teija hymyilee.
Koirankarvavillalanka sisältää yleensä puolet koirankarvaa ja puolet lampaanvillaa tai alpakkaa. Lisätty villa koirankarvan sekaan vahvistaa sekä antaa kestävyyttä lankaan.
– Aivan pelkästä koirankarvasta on hankalampaa valmistaa lankaa, mutta kyllä sekin onnistuu, jos karva on vähintään neljäsenttistä. Alusvilla on parasta, sillä se karstautuu hyvin, eikä ole tikkuista valmiissa tuotteessa.
Koiran omistajalle on oman koiran karvasta tehty tuote erityisen tärkeä ja rakas.
– Olen myös tehnyt karvasta tuotteen valmiiksi asti, sukat, villapaidan tai lapaset, Teija kertoo.
GOOGLETTAMALLA selviää, että koirankarva on uskomattoman lämmin materiaali, se on lämpöarvoltaan jopa parempaa kuin lampaanvilla. Pehmeää lankaa saadaan collien, shetlanninlammaskoiran, newfoundlannin ja samojedin karvoista. Nämä kaikki ovat Teijalle tuttuja karvantuottajia lapinkoiran sekä pyreneitten mastiffin lisäksi.
– Villasukkapariin menee noin sata grammaa lankaa. Koirankarvalangassa metrimäärä on pienempi kuin normaalisti sadassa grammassa kaupan hyllyltä saatavassa sukkalangassa, Teija kertoo.
Kehrääminen vie aikaa. Kun Teija on saanut kassillisen karvoja, alkaa karstamyllyn pyörittäminen. Tämä työvaihe vie aikaa pari tuntia.
– Karvat pestään, karstataan, kehrätään ja kerrataan ja lopuksi lanka laitetaan vyyhdelle. Jos tekee tauotta, menee sadassa grammassa lankaa noin kuusi tuntia, Teija laskee.
Teija kertoo, kuinka hän kerran kehräsi lankaa islanninhevosesta saadusta karvasta.
– Se sai jäädä kokeiluksi. Sormet olivat verillä ja lanka katkeili, eikä lopputulos ollut ollenkaan hyvä.
VISUALISTI ja luonnontuoteneuvoja etsii työtiloja, johon rukkeineen mahtuisi. Kun polkee rukkia, voisi samalla pitää puotia auki asiakkaille.
– Toivon tilaa, jossa pitää kursseja ja pientä puotia. Jos sellaista ei löydy, niin ainakin pienen pop up -kaupan laitan joulun alla jonnekin, Teija vinkkaa.
