Sudenmetsästysaika on päättymäisillään. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen sudenkaatoluvat pohjautuvat taas kannanhoidolliseen suunnitelmaan, jonka tarkoitus on rajoittaa susikannan nopeaa kasvua, ihmisille ja karjalle aiheutuvia haittoja sekä vähentää salatappoja. Eri viranomaisten tehtäväalueita on tarkennettu, vastuuta annettu paikallistasolle, lisätty toimijoiden yhteistyötä ja kehitetty toimintamallia toimintakynnyksen määrittelemiseen ns. ongelmasusien kohdalla.
Kaksivuotisen hoitosuunnitelman vaikuttavuudesta odotetaan nopeita näyttöjä. Valtion tulisi vastata kansalaisten susihuoleen ja vahvistaa luottamusta horjunutta susipolitiikkaa kohtaan. Vaikein tehtävä liittynee susiasioiden kanssa työskentelevien osapuolten välisten suhteiden kehittämiseen. Kun epäluottamus on syvä, poliitikkojen on otettava vastuu siitä, mitä voidaan pitää oikeana ja hyvänä. Susiongelman ensisijainen hoitokeino ei voi olla Riistakeskuksen myöntämät vahinkoperusteiset poikkeusluvat tai poliisin määräykset. Hoitosuunnitelman ja kannanhoidollisten kaatolupien määrän tulee vastata kannan todellista kasvua. Susien reviireillä asuvat ihmiset tarvitsevat keinoja, joilla puuttua ongelmasusiin ilman hankalaa byrokratiaa.
Kannanhoidolliset kaatoluvat kohdistetaan nuoriin susiin. Metsäpeura-alueilla tulisi harkita myös kannanhoidollisten lupien ulottamista kokonaisiin laumoihin. Sudet verottavat erittäin uhanalaisen metsäpeurakannan kasvua. Kannanhoidollisia lupia tulisi suunnata enemmän Suomenselän ja Kainuun alueille, joissa laiduntaa EU:n ainoat metsäpeurat. Oikea kanta-arvio vaatii sitoutumista susihavaintojen kirjaamiseen mutta myös panostuksia puolueettomaan tutkimustyöhön.
Ministeri Orpon kaudella susipolitiikalle on löytynyt linja. Lainsäädännössä on edelleen tilkittäviä aukkoja ja tiedotuksessa parannettavaa. Koirasusien aseman ratkaiseminen laissa on tärkeä täydennys. Ihmisten tietämystä pakkotilasäännöksistä susien aiheuttamissa vaaratilanteissa tulee lisätä. Olisi myös pohdittava, voitaisiinko metsästyslakiin määritellä itsepuolustus – tai omaisuudensuojaustilanteet, joissa suden tappaminen voidaan katsoa olevan oikeutettua. Vahinkoperusteisten kaatolupien edellytyksiä tulisi tarkastella myös uudelleen.
Seuraava susipolitiikan tuumaustauko pidetään kahden vuoden päästä, jolloin nykyinen hoitosuunnitelma päättyy. Jotta asiassa vihdoin päästäisiin eteenpäin, vaatii se osapuolten sitoutumista uusiin käytäntöihin. Päävastuu on kuitenkin poliitikoilla. Susiongelma on susialueilla yhtä kiusallinen ja arjessa läsnä kuin kaupunkilaiselle auraamaton katuverkosto aamuruuhkassa.
Marjo Pakka
Aineopettaja, hallintolakimies
Jyväskylän Kokoomusnaiset ry, pj
eduskuntavaaliehdokas (kok.)
Tuo teksti oli puhdasta asiaa kiihkottomasti kirjoitettuna. Näyttää siltä, että suojelujärjestöiltä puuttuu suden biologian tuntemus. Susi on aika tehokas lisääntymään, esimerkiksi paljon tehokkaampi kuin ilves. Jos susille riittää saaliseläimiä, niin kanta kaksinkertaistuu 3 vuodessa. Suomen susikanta on LUKE:n mukaan nyt ainakin biologisen kestävyyden minimitasolla tai vähän sen yli. Kannan voimakkaan kasvun estäminen edellyttää reipasta kannanhoidollista metsästystä.