On talkooaika. Porukalla saadaan aikaan asioita, joihin yksi ihminen ei jaksa tai rohkene lähteä. Talkoissa hyvä mieli tarttuu ja meininki on rento. Työn lomassa voi vaihtaa kuulumiset. Usein talkoisiin kuuluu myös kahvit tai ruoka. Talkoisiin voi lähteä yhteisen hyvän puolesta tai jeesaamaan jotain tuttua tai kyläläistä. Meilläkin kyläyhdistys pisti iäkkäämmän ihmisen toiveesta rehahtaneen pensasaidan matalaksi. Roskia on kerätty teitten varsilta ja keskustoista ja hautausmailta useammassakin kunnassa.
Eduskunnassa viimeistelemme sosiaali– ja terveyspalvelujen uudistusta, sotea, jota on tehty Suomessa jo viisitoista vuotta. Vallassa ovat tuona aikana olleet kaikki keskeiset puolueet. Nykyinen malli, joka pitää palvelut pääsääntöisesti julkisissa käsissä, on mennyt perustuslakivaliokunnan seulan läpi.
Nyt kokoomus kuitenkin on – perussuomalaisten tukemana – kaatamassa sotea. Oppositiopuolueiden valtakunnallisesta linjasta huolimatta uskon, että niin kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin kannattajat toivovat Äänekoskella ja sen osissa Sumiaisissa, Konginkankaalla ja Suolahdessa kuitenkin uudistuksen toteutumista ja palveluiden turvaamista.
Mistä sitten oikein on kyse? Puoluepolitikoinnista ja vaalikampanjoinnista. Kokoomus ja perussuomalaiset ajattelevat hyötyvänsä kuntavaaleissa vastustamalla sotea ja luomalla vääristeltyjä kauhukuvia. Kokoomus väittää, että sote on ”kuolinisku kunnille” , ja, ettävain rikkaat saavat hoitoa ja muut jätetään oman onnensa nojaan. Asia on juuri päinvastoin.
Pelottelu on yksi tapa saada kannatusta politiikassa. Jotkut asiat ovat kuitenkin liian arvokkaita tällaiseen peliin. Terveydenhuolto, lastensuojelu, vanhustenhoito ja suomalaisten palvelut ylipäätään eivät saa olla politiikan pelinappuloita. Ja juuri niiden turvaamisesta sotessa on kyse. Uudistusta on tehty ja tehdään, jotta lääkäriin pääsisi nopeammin, jotta perheitä autettaisiin ajoissa ja jotta ikäihmiset saisivat inhimillistä hoivaa.
Me keskustalaiset edellytämme, että palvelut turvataan tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle. Niin, että pienemmissäkin kunnissa perustason palveluita pystytään tulevaisuudessa parantamaan. On oikeus ja kohtuus, että rahoitusta kohdistetaan alueille sen mukaan, mikä on palveluiden tarve. Nuoremman ja terveemmän väestön pääkaupunkiseutu ei tarvitse valtion rahoitusta henkeä kohti yhtä paljon kuin vaikkapa oma maakuntamme Keski-Suomi. Siksi uudistus pitää mielestämme nyt viimein toteuttaa. Mennä eteenpäin.
Kuntavaalit ovat jo käynnissä. Hyvä ehdokas on sellainen, johon voit luottaa niin, että hänelle antaisit vaikka oman kotisi avaimet. Muistakaahan äänestää!
Anne Kalmari , Kansanedustaja kesk.
Kiitos Anne Kalmarille valtakunnan tason terveisistä. Sote on iso uudistus, varmaan paljon enemmän ihmisten arkeen sattuva, kuin vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki. Se toi meille terveyskeskukset, erikoissairaanhoidon jne. Nyt on taas uudistuksen aika. Kuinka keskiössä siinä on ihminen, hän kenelle noita asioita pitäisi luoda. Mietitäänpä asioita vähän.
Meidän nykyihmisten elämä on valvottua kohdusta hautaan asti. Sille välille sattuu monta merkitsijää, joka meistä jättää jäljen tiedostoihin. Me olemme merkkihenkilöitä, siis ei enää sukupuolien mukaan luetteloituja, vaan äitini mukaan sanottuna, olijoita. On aloitettava olemaan seurannan kohteena ennen kolmannen sikiökuukauden loppua ja siitä se jatkuu kunnes hauta luodaan umpeen. Tämän ajan me olemme yhteiskunnan toimenpiteiden kohteina saajana ja maksajina. Tähän on sitten perustunut se ajatus, että voimme toimia yhdessä niin, että osa meistä tuottaa kansantuloa ja osa hoitaa, opettaa ja on mahdollistajana yhteiskunnan toiminnalle. Olemme luoneet hyvinvoinnin peruspilarit ja normit, joilla ohjaamme toimintoja. Ne on olleet kehitykselle moottori.
Ajankuvan muuttuessa me emme ole huomanneet, että elämän vaatimat muutokset ovat tuoneet sellaisia tarpeita, joista ei selvitä enää yksilöinä, yhteisöinä tai edes kansana. Nyt meneillään oleva aika on siitä muistutus.
Emme ole enää varmoja siitä, kuinka voimme luottaa meitä ohjaaviin tahoihin ja mitkä arvot heillä on käsissä, kun tekevät elämästämme valintoja. Elämä on luisunut ns.asiantuntijoiden ohjaajaksi ja sitä, mitä me ennen sanoimme valinnaksi, ohjaa nyt yhteiskunta ja työllisyys, ilmastopolitiikka, valtakunnan organisaatiot ja lopulta ylikansalliset korporaatiot. Ei ole kovin väljä haka, missä juosta, sano hevonen, kun pilttuussa seisoi.
Olen seurannut kuntapäätöksiä ja muutakin politiikkaa jo yli viisi vuosikymmentä. Siinä on tapahtunut paljon muutoksia ja kaikki ei ole myönteisiä. Kuntiin on tullut konsulttivetoinen, pätkäprojektien, kehityssuunnitelmia laativien, delegointiverkostojen suuri temmellyskenttä, joka muuttanut kuntademokratiaa. Vaalit kyllä käydään, mutta muuttuuko mikään. Ei muutu, jos valituiksi tulevat jatkavat samaa rataa, jota on ennenkin menty.
Muutos on aina mahdollisuus, mutta se myös on uhka. Siksi sitä ei jakseta tehdä, koska kukaan näissä nykyoloissa ei jaksa raivata uusia polkuja rämettyneeseen metsään. Tämä Sote on nyt niin suuri muutos, että sen myötä muuttuu kaikki kuntapalvelut, kuntarakenteen sisäinen toiminta, yhteistyökuviot ja kuntien rajat myös. Onnistuessaan se tuo paljon hyvää, mutta voi tulla mukana myös sellaisia katvealuetta, joihin kukaan ei ole huomannut ottaa kantaa.
Näitä ovat nämä harvaan miehitetyt haja-asutuksen alueet ja heidän palvelunsa. Niitä juuri, joita nyt on pyydetty. En usko, että tänne se euro riittää edes siitä isommasta pussista. Täällä kuin siinäkin pussissa ajatellaan suoritteen hintaa ja se on ainoa päätöksenteon kriteeri nyt ja myös tulevaisuudessa. Voisihan se täällä enemmän maksaa, kun siellä massojen paikoissa syntyy säästöä. Näin ei kuitenkaan osata ajatella. Ei osannut Äänekosken tilaama konsultti eikä lautakunta, kuin vain keskitetyn mallin puolesta euroilla perustella. Kunnissa kaikkiin päätöksiin pätee varmasti europeruste, niin puolesta kuin vastaan. Silloin vain unohtuu se, mitä ja ketä varten kunta on. Tästä on huoli tulevassa uudistuksessa, olipa malli mikä tahansa. Toivoa sopii ja kannattaa kuunnella.