Äänekosken teatterilla otettiin koppi Agatha Christien klassisesta murhamysteeristä Neiti Marple ja tuijottava katse.
Marina Cregg on kuvankaunis filmitähti, jolla on takanaan kirjava menneisyys ja vähintään viisi entistä aviomiestä. Kaikki alkaa kutsuilla, joiden täydellisenä emäntänä Marina toimii. Vieraita valuu sisään virtanaan ja tunnelma on korkealla, mutta yhtäkkiä Marina lakkaa säteilemästä, menettää kokonaan hallintansa ja vain tuijottaa hypnotisoituneena – seinäänkö? Tapahtuu murha: täysin merkityksettömän tuntuinen nainen kuolee ja juttua ryhtyy selvittämään iki-ihana neiti Marple ylivoimaiseen tyyliinsä. Juoni kiertyy ja mutkittelee Mikkosalin lavalla niin kuin vain Agatha Christien kynäilemä tarina yleensäkin, ja loppujen lopuksi ratkaisu löytyy, sillä ainoastaan legendaarinen neiti Marple, yhdessä ylikomisario Craddockin kanssa, pystyy selvittämään tämän mutkikkaan vyyhden.
Ohjaaja Kirsi Sulonen hykertelee, vaikka tässä hetkessä, pari viikkoa ennen ensi-iltaa tulisi hänen olla epävarma ja paniikissa. Nyt ei olla kuultu hänen lausuvan viime hetken paniikkilausettaan ”tästä ei tule yhtään mitään!”
– Nyt on sellainen kutina, että tästä tulee hyvä, kaksikymmentä vuotta ja 50 näytelmää ohjannut, Sulonen hykertelee.
Parhaillaan valmistuu myös Saarijärven Teatterilla Sulosen ohjauksessa Agatha Christien legendaarinen murhamysteeri Hiirenloukku, ja samaan aikaan menee Jyväskylän Huoneteatterilla Agatha Christien synkkä Idän pikajunan arvoitus. Nyt on menossa selkeä harrastajateattereille oikea dekkaribuumi!
– Nämä Christiet ovat olleet sellaisia, ettei tekstejä ole annettu harrastajateattereiden ohjelmistoon, ja Tuijottava katse on nyt sellainen, jonka Äänekosken teatteri tuo ensimmäistä kertaa harrastajavoimin yleisölle katsottavaksi, Äänekosken teatterin puheenjohtaja, Cyrilin roolin haltuun ottanut Milja Parantainen iloitsee.
Teksti on pitkä, ja näyttelijöillä on ollut harjoitusten lisäksi sivukaupalla kotiläksyjä.
– Stoori on pitkä ja olemme kunnioittaneet sitä henkeen ja vereen, sillä myös visuaalisuuteen on annettu tarkat raamit, Sulonen sanoo.
Näytelmän tuottaja ja rooliin astuva Heidi Wickstrand kertoo, että teatterin hallitus on jo pitkään haikaillut dekkarin tai mysteerin perään.
– Olemme saaneet myös yleisöltä toiveita, ja nyt niihin vastataan, Wickstrand lisää.
Sulonen kehuu dramaturgian hienoutta jota Äänekosken teatterin lavalle nyt tuodaan.
– 1950-luvulla kirjoitettu tekstistä saadaan nykyaikaista näyttämödramaturgiaa. Klassisesta kamariteatterista poiketen, tarina kulkee takaumien kautta, eli katsoja viedään monta kertaa samaan tapahtumaan, simultaanisti eri ajoissa eri henkilön viemänä ja samalla tuodaan eräs repliikki todeksi, kuinka muisti on häilyväinen, Sulonen vinkkaa.
Mikkosali muuntautuu marplemaiseksi, hienostuneeksi englantilaiseksi, ylhäisen piirin näyttämöksi, jossa klassinen asetelma on, että joku kuolee ja epäiltyjen lista on pitkä.
– Itseäni kiehtoo, että tarina itsessään ei ole tuttu, vaikka elokuvakin siitä on tehty, Sulonen lisää.
Näyttelijät löytyivät avoimen roolitilaisuuden myötä. Näyttelijöitä marssitaan lavalle 11. Neiti Marplen rooliin sukeltaa Seija Hinkkanen ja Jari Sortava on kuin ilmetty ylikomisario Craddock.
– Omasta mielestäni olen onnistunut roolituksissa, eikä uran aikana ole kertaakaan tarvinnut pettyä valintaan, Sulonen sanoo.
– Edellisessä näytelmässä oli rakastajattaren roolissa ja nyt Neiti Marplena, niin väkisin tulee pohtineeksi, alkaako jo ikä painaa. Olen tekstinäytelmien ystävä ja tämä on juuri sellainen, Hinkkanen naurahtaa.
– En ole elämässäni katsonut yhtään Marplea, ja nyt olen aika syvällä hänen tekstissään, kirjavaa ja pitkää epäiltyjen galleriaa penkova Craddock, anteeksi, Sortava sanoo.
Marplena olo vaatii työtä, jo pelkästään tekstin osalta.
– Olen viettänyt kotona plarin kanssa useita tunteja, eli opettelu on ollut raakaa työtä. Nyt kun repliikit alkavat olla hallussa, on tekeminen muuttunut ja roolihahmo syntyy sen myötä, Hinkkanen kertoo.
Mitä tapahtui? Onko kyseessä murha? Kuka on syyllinen? Ja mikä on katseen salaisuus?
– Lupaan, että katsomossa säilyy mysteeri loppuun asti. Christie kun osaa punoa juonen niin pirulliseksi ja tekstin niin huikeaksi, että vaikka käyt kaikki vaihtoehdot läpi, on loppuratkaisu yllätys ja jotain muuta mitä mielessä käy, Kirsi Sulonen lupaa.
Ensi-ilta lauantaina Painotalon Mikkosalissa 15.2. klo 19.00
