Äänekoskelaisen koripalloyleisön rakastama Paavo Koskivaara, Susijengin pitkäaikainen päävalmentaja Henrik Dettmann ja Huima-legenda Mikko Honka ovat innoissaan kaupungin paluusta pääsarjaan.
Paavo! Paavo! Paavo!
Paavo Koskivaara, 81, muistaa elävästi nuo rytmikkäät huudot.
–Ne kuuluivat jo pukukoppiin, kun oltiin valmistautumassa otteluun Huimaa vastaan Äänekoskella, hän muistelee 1970- ja -80-luvun kuumia vuosia.
Pitkän uran sekä pelaajana että valmentajana tehnyt Koskivaara suhtautui lajiin intohimoisesti, aivan kuten äänekoskelainen yleisökin. Uudenkaupungin Urheilijoiden valmentaja sytytti Hiskinmäen ja myöhemmin Liikuntatalon katsojat.
– Sieltä on paljon rakkaita muistoja. Lähetän Äänekoskelle sellaisia terveisiä, että oli aina todella kivaa käydä ja pelata siellä. Hienoa että kaupunki on taas pääsarjassa!
Koskivaara teki kovan uran myös pelaajana. Pentti Salmi nosti hänet 1960-luvulla HKT:n edustusmiehistöön, joka oli runkona sen ajan kovalle maajoukkueelle. HKT:n kanssa Koskivaara teki ensimmäisen ulkomaan matkansa – kävi pelaamassa Real Madridia vastaan Euroopan cupia. Maajoukkuepelejä kertyi 67.
Hän kuului myös 1970-luvun kohujoukkueen Playboysin pelaajiin. Siitäkin hänellä on muistoja juuri Äänekoskelta, sillä juuri siellä Playboys varmisti nousunsa SM-sarjaan keväällä 1972. Pari vuotta myöhemmin seura oli jo mestari.
Myöhemmin Koskivaara oli mestaruussarjan johtoryhmässä, jossa hän vastusti ulkomaalaispelaajien määrän lisäämistä. Hänen mielestään se oli pitänyt rajata kahteen.
– Nyt voi olla ottelu, jossa on kentällä 8 ulkomaalaista ja 2 suomalaista. Kyllä siinä jää omien junioreiden peliaika vähäiseksi, hän murahtaa.
– Monilla joukkueilla on rahasta tiukkaa. Jos joukkueilla olisi oman kylän poikia, niin kuin esimerkiksi Äänekoskella ja Uudessakaupungissa oli aikoinaan, niin kyllä ne vetäisivät yleisöä.
Koskivaaran tavoin myös Susijengin päävalmentajana huikean uran tehneellä Henrik Dettmannilla on hyviä omakohtaisia muistoja Äänekoskelta: hänen sinivalkoinen maajoukkueuransa nimittäin alkoi Liikuntatalolta vuonna 1984.
– Olin ensimmäistä vuotta nuorten maajoukkueen valmentajana. Voitettiin siellä karsintaturnaus ja päästiin EM-kisoihin Hollantiin ja Ruotsiin.
Myös Dettmann iloitsee Äänekosken paluusta pääsarjaan.
– On hienoa, että Keski-Suomi on taas mukana. Se lisää varmasti kiinnostusta lajiin maakunnassa. Siellähän myös JBA on tehnyt todella hyvää työtä lajin levittämiseksi.
Dettmann on luonnollisesti kuullut äänekoskelaisseurojen välillä kovastikin kipinöineestä paikallisväännöstä.
– Ehkä se on meidän metsäkansan tapa, aina pitää olla joku jonka kanssa voi kinastella. Toisaalta kyllä jokin Forssan koripallo oli parhaimmillaan silloin kun paikalliskilpailu oli kovimmillaan.
Dettmann näki Kipinän – ja myös heidän kannattajiaan, kun joukkue pelasi Helsingissä HBA Märskyä vastaan.
– Oli kiva nähdä Kipinän rumpuryhmä, kyllä siinä oli intohimoa. Mutta liigassa tarvitaan vielä isompi rumpuryhmä, siellä ei kovin pienellä kipinällä pärjää, hän kuvainnollistaa.
Kipinän voitto Oulusta finaaleissa oli yllätys myös Dettmannille.
– Urheilussa on tilaa myös sattumille. Nyt toivotaan, että työtä aletaan tehdä pitkäjänteisesti, jotta Keski-Suomi pysyy liigassa.
Susijengi Helmikuu 2020 – Profiilikuvat – ©Ville Vuorinen/Susijengi
Mikko Honka 74, on yksi Kipinän paikalliskilpailijan Huiman suurimmista legendoista. Hän oli avainpelaajia, kun sinikeltaiset nousivat SM-sarjaan keväällä 1975 ja myös kahdella ensimmäisellä pääsarjakaudella.
Eläkepäiviksi kotiseudulleen muuttanut Honka seurasi tiiviisti molempien joukkueiden otteita divisioona 1A:ssa.
– On erittäin hienoa, että Kipinä on päässyt noin pitkälle ja että Äänekoski palaa taas pääsarjaan. Se on tärkeää koko Keski-Suomen koripallolle.
Nyt hän toivoo, että Kipinä saisi liigaan mitat täyttävän joukkueen.
– Kolmella jenkillä ei liigassa pärjätä, tarvitaan myös hyviä kotimaisia pelaajia. Pituus on aina ollut äänekoskelaisilla ongelma, omasta takaa ei tahdo löytyä parimetrisiä senttereitä, hän viittaa historiaan.
Honka ei ole likeisesti kummankaan seuran toiminnassa mukana ja korostaakin, että hänen tietonsa paikalliskilpailun tilanteesta ovat huhujen varassa. Hän toivoo kuitenkin, että seurat voisivat tehdä yhteistyötä.
– En tiedä taustoja, mutta en usko että sille olisi mitään isoja esteitä. Mielestäni olisi järkevää yhdistää voimia, hän sanoo.
– Onnistuivathan Huima ja Urho jalkapallossakin, mikseivät sitten Huima ja Kipinäkin onnistuisi. Urheilullinen näkökulma pitäisi aina huomioida ensimmäisenä, hän linjaa.
Mikko Honka
