Juho Hintikan virkaanasettamismessu oli lämminhenkinen tapahtuma – katso kuvat

Juho Hintikka on Äänekosken seurakunnan 11. kirkkoherra. Hänen virkaanasettamismessu oli lämminhenkinen tapahtuma, jota seuraamaan saapui seurakuntalaisia kirkkosalin täydeltä. 

Messun musiikista vastasivat seurakuntamuusikko Tommi Kurtin johdolla Tiina Mertanen sekä lauluryhmä Soinnikas. Kirkkoherran virkamääräyksen luki talous- ja hallintojohtaja Minna Nirkkonen, tehtävään asettamisessa mukana olivat myös seurakuntapastori Jussi Summala, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Seppo Mertanen, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Tarja Tarvainen. Messussa saarnastuoliin kiipesi kirkkoherra Juho Hintikka. Tehtävään siunaamiseen osallistuivat lääninrovasti Jarmo Autonen ja eläkkeelle Äänekosken kirkkoherran virasta jäänyt  Elina Tourunen. 

Piispa Matti Salomäki sanoi, että uuteen työhön pääsemistä nopeuttaa tuttu seurakunta, tutut seurakuntalaiset sekä tuttu työyhteisö. 

– Toisaalta oman vaivansa vaatii roolin vaihtaminen saman seurakunnan sisällä. Johtamisen tehtävä kuitenkin innostaa sinua, Juho, ja tarjoaa mielenkiintoista haastetta papin työhön, Salomäki pohti 

Piispa huomioi Hintikan menneisyyden ammattivalintaa. Juho Hintikka on valmistunut Äänekosken ammattikoulusta kone- ja metallipuolelta. 

– Entinen ammattisi sopii hyvin Äänekosken seudun imagoon, missä metsäteollisuutta on jo 1800-luvun lopulta lähtien. Oma taustasi metallimiehenä auttaa varmasti keskustelussa seurakuntalaisten kanssa. 

Juho Hintikka opiskeli teologiaa Joensuun yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi Äänekosken seurakunnassa vuonna 2010. Piispa Salomäki sanoi, että kirkkoherran tehtävä on mielenkiintoinen sekä monipuolinen. 

– Toisinaan hyvin vaativa tehtävä. Toivon, että seurakunnan työntekijät sekä seurakuntalaiset tuette Juhoa tehtävässään, niin että hän selviää siitä. Pidä myös itse huoli siitä, että aikaa jää perheelle, ystäville, levolle ja harrastuksille sekä hengelliselle latautumiselle. Tämä työ ei tekemällä lopu, mutta kyllä siitä kohtuudella selviää kun ei jää yksin puurtamaan vaan tekee kohtuudella muiden kanssa. 

Juho Hintikka asettuu nyt nykymuotoisen Äänekosken seurakunnan ketjussa sen historian kolmanneksi kirkkoherraksi. 

– Kirkkoherran tehtävä on johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti, että sakramentit hoidetaan oikein ja että seurakunnassa huolehditaan diakoniasta, lähetystehtävästä, sielunhoidosta ja kristillisestä kasvatuksesta. Kirkkoherran on pidettävä muiden seurakunnan tekijöiden kanssa huolen siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan, Piispa Matti Salomäksi luetteli. 

Juho Hintikan saarna alkoi kiitoksilla. 

– Haluan kiittää vaimoani Sannaa, yksin en olisi tälläinen kuin olen. Toiseksi haluan kiittää koko seurakuntaa, kiitos luottamuksesta, kun olette valinneet minut arvokkaaseen, vaativaan tehtävään ja haluan olla tämän luottamuksen arvoinen. Kiitos menneistä vuosista ja niistä tulevistakin. 

Hintikka sanopi, että Äänekoski alueineen ja kyläkuntineen on aina ottaneet hänet hyvin vastaan. Hänelle seurakunnan kirkkosalit sekä seurakuntatalot ovat tuttuja. Hintikka kertoi katselevansa mielellään rakennusten seinille ripustettujen kirkkoherrojen kuvia. 

– Olen niitä aina toimituksiin valmistautuessa katsellut. Viimeiset kuvat ovat digikaudelta, teräviä ja ehkä hieman kuvankäsittelyllä muokattuja, hiljalleen ne vaihtuvat filmikameran otoksiin, ja Sumiaisten seurakuntatalossa kappalaisen kuva on maalattu, sillä eipä kyläkunnalta löytynyt kameraa, jolla kuvan olisi voinut ottaa. Nämä kuvat kertovat minulle seurakuntamme historiaa, ja se kiinnostaa minua. Kuvia katsoessa, olen pohtinut miten mahdun näihin saappaisiin. Mietin sitä, kun en yksin ole tähän tullut, miksi yksin yrittäisin eteenpäin, ja tiedän teidän tuella  mennään yhdessä eteenpäin. Sukupolvien ketju antaa meille juuret ja kiinnittää meidät osaksi suurta kertomusta, Juho Hintikka sanoi. 

Kuljeta ja johda, tähtenä nyt hohda, onnea tehtävään, Juho!

Aiheesta ja juhlakahveilla kuulluista  onnittelupuheista lisää myöhemmin ilmestyvässä ÄKSässä.