Sirkanpolun varrella on majoituskapasiteettia isommallekin porukalle – tai sitten yksin matkustaville tai Äänekoskelle reissutöihin tuleville.
Suokiinteistöt Oy:n Vita Alanko ja Heikki Härtsiä ovat kunnostaneet pitkäjänteisesti entisen Keski-Suomen opiston tiloja. Majoitusta löytyy kolmesta rakennuksesta: niin kutsutuista, vuonna 1921 rakennetusta Kivitalosta, vuonna 1961 valmistuneesta Mineriitistä ja 1979 rakennetusta Tiilitalosta. Jokaisessa on oma, aikakauteensa liittyvä uniikki tunnelmansa. Vuodepaikkoja on huimat 130!
– Olemme halunneet kunnioittaa vanhaa ja olemassa olevaa, ja sisustaneet huoneita osin opiston aikaisia tavaroita ja huonekaluja hyödyntäen ripauksella suomalaista ajatonta ja maailmalla tunnettua designia, Vita Alanko kertoo.
Isäntäpari on kiitollisuudella ottanut vastaan hyvää asiakaspalautetta. Moni kiittelee sijaintia, luonnonrauhaa, kulttuurimaisemaa sekä siisteyttä. Kun majoitukseen sisältyy kaunis maisema ja mahdollisuus päästä uimaan yksityiseen rantaan, ja kun on vielä mahdollisuus laittaa grilli kuumaksi ja nauttia kesäillasta linnunlaulussa, on se monelle matkaa taittavalle, työn vuoksi majoittumaan tulevalle tai lomaa viettävälle iso plussa.
– Monet sanovat, että hotellit on jo nähty ja ovat hyvin iloisia, kun päästään majoittumaan tänne. Vanha Koulu on saanut asiakkailta Booking.com -palvelussa arvosanaksi 8,7, josta olemme hyvin iloisia, Alanko kiittelee.
Seitsemän vuoden aikana on tapahtunut paljon. Kun koulutustoiminta opistolla loppui vuonna 2017 olivat rakennukset tyhjillään vuoden päivät. Vita Alanko ja Heikki Härtsiä ovat satsanneet rakennusten korjaukseen ja ylläpitoon satojen tuhansien eurojen edestä.
– Olemme myös samalla työllistäneet paikallisia yrittäjiä, muun muassa lvi-, sekä sähköalalta. Myös Äänekosken Energia on hyötynyt toiminnastamme, Härtsiä laskee.
Kun talot siirtyivät yhtiön Suokiinteistöt Oy:n alle, alkoi pitkäjänteinen työ, jonka saatossa on eteen tullut lähinnä hyviä yllätyksiä. Härtsiä ja Alanko jaksavat hämmästellä, kuinka 125 vuotta tontilla toiminut opisto ei loppuessaan ansainnut kunnioitusta, joka sen pitkälle historialle olisi kuulunut. Kun toiminta loppui, lähdettiin talosta kuin hauki Suojärven rannasta.
– Näytti siltä, että on vain laitettu ovi kiinni ja poistuttu. Rehtorin pöydällä oli puoliksi juotu kahvikuppi, ja kaikki talon paperit ja tavarat oli jätetty niille sijoille, tuosta vaan. Minusta se on häpeällinen tahra opiston pitkään historiaan, Härtsiä harmittelee.
Historia onkin melkoinen ja erittäin mielenkiintoinen. Alanko ja Härtsiä ovat löytäneet monenlaista tavaraa, ja onkin tarkoitus tehdä erillinen huone, joka käsittelee opiston historiaa. Kivitalon ullakolta löytyneet kolmekymmentä vuosikursseista kertovaa taulua 1920-luvulta alkaen ovat upeita, käsinmaalattuja ja opiskelijoiden kuvin koristettu taideteoksia. Ne kertovat myös ajankuvaa ja niitä katsoessa kuuluu sen ajan opistolaisen ääni.
– Olemme saaneet myös Keitelejazzin julisteet näytteille. Kun niitä tutkii, voi vain todeta, että meillä on ollut täällä todella upea festivaali. Meillä on paljon asioita mistä voimme olla ylpeitä, Heikki Härtsiä sanoo.
Alanko perusti Facebookiin Toveripäivät -sivun, johon voi tulla mukaan, jos on opistolla opiskellut tai siellä työskennellyt.
– Herätellään opiston henki eloon. Toivomme, että ensi keväänä Toveripäiville saadaan suuri joukko entisiä opistolaisia tapaamaan toisiaan ja muistelemaan tärkeitä internaattivuosia.
