Reipas sata vuotta sitten oli Konginkangas helsinkiläisille eräänlainen ”must”. Kuuluisien taiteilijoiden ylistämä kalevalainen ja kalavaleinen seutu sekä sieltä Seurasaaren uuden ulkomuseon aluksi raijattu Niemelän torppa kiehtoivat jo kaupunkilaistuneita takaisin ”aitoon” eksoottiseen Suomeen.
Kun Gallen-Kallela ja kumppanit osoittivat helpon väylän rautatietä pitkin Suolahteen ja siitä aseman edestä aikataululaivalla Konginkankaalle, kesäturismi syttyi maailmansodan aattovuosina ilman isompia ilmoituksia. Lisäksi kun saatiin kirjakaupoista ensimmäisiä kuvapostikortteja (ks. Ramin kortit 24), alkoivat monet helsinkiläiset kysellä onkohan sielläpäin luotettavia tuttuja, jotka voisivat majoittaa mukavasti?
Ja tuttujahan löytyi. Yksi sellainen oli upeaan, asuinpinta-alaltaan 420-neliöiseen Konginkankaan pappilaan vuonna 1909 muuttanut aatelinen, ruotsinkielinen kirkkoherra Hugo Godenhielm. Suuressa pappilassa majoitettiin väkeä kuin herran kukkarossa ja tarjottiin ymmärtävää ylläpitoa iloisella mielellä. Samaa tarjottiin myös paikallisille: Godenhielmit istuivat pappilan verannalla kirkonmenojen jälkeen ja huutelivat tielläkulkevia kahville – perhe kävi mielellään myös taloissa vierailuilla ja oli vakavamielisten kauhuksi synnillisen iloista ja vieraanvaraista.
Toki pappilalle maksettiin paljon veroja, joka rasitti köyhänpuoleisia kömiläisiä. Tukkikaupoilla rikastuneet, kuten kauppias ja yrittäjä Matti Pasanen, tasoittivat suuren pappilan kulujen kokoon saamista.
Tässä Hugo Godenhielm-Kairamon omakätinen kortti 30.5.1910. Siinä hän kertoo (kirjoittajan suom.) Helsingissä asuvalle Astrid Öhbergille, että pappilan on varannut jo 8 henkilöä kesäksi, joista useimmat ovat yliopisto-opiskelijoita, 2 rouvaa ja 1 koulutyttö. Niinpä perheille ei enää ole tilaa. Sen sijaan toisessa rakennuksessa olisi tilaa niille, jotka haluavat olla omassa taloudessaan. ”Teille kahdelle jämptille siskokselle voisi paikka järjestyä, liinavaatteet ja käsipyyhkeet kuuluvat hintaan. Hinta yhdeltä persoonalta 60 markkaa kuukaudessa. Päivittäinen höyrylaivayhteys Suolahteen”. Mahtoivatko siskokset sitten asustella Konginkankaalle kesällä 1910 ja siten houkutelleet seuraavaksi kesäksi koko perheen kesävieraaksi – sitä eivät kortit kerro.
Outojen taiteilijoiden jatkoksi siis saatiin kesäturisteja, jotka majoittuivat pappilaan. Kielillä puhujat kulkivat varsinkin järvellä. Kauniina päivinä jatkettiin kuuluksi käyneillä Räihän seuduilla ”promenaadeilla”. Joillakin kalastus- ja metsästyspyrähdyksillä koettiin paikallisten neuvomana elämyksiä – saattoipa joku penni tulla neuvojien palkaksikin. Suurin osa kesäläisten ajasta kului kuitenkin pappilassa järjestetyissä kahvikekkereissä ja keskustelutuokioissa.
Jotkut viettivät tällä lailla jopa kuukausia ja tutustuivat lähes kaikkiin silmäätekeviin, kuten kauppiaisiin, laivureihin, postineiteihin, taiteilijoihin, Keiteleellä seilaaviin matkustajiin ja joihinkin talollisiin – jotka kaikki vierailivat kutsusta pappilassa kahvilla. Välillä toi Helsingin uutisia uusi kesäasukas, vaikka kyllä lehtiäkin saatiin laivan mukana. Hugo Godenhielm oli 1889 papiksi vihitty, monikielinen, sosiaalinen ja alati tutkiva. Konginkankaalla hän kirjoitti 1916 ilmestyneen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista ja pappiloista – lääninrovastina hän täydenteli teostaan ja uusintajulkaisuja tehtiin vielä Hugon kuoltuakin 1943. Jo vuonna 1905 Hugo oli tehnyt tutkimusmatkat Inkeriin ja Saksaan. Konginkankaan kirkkoherra oli siten melkoinen tietolähde ja kiinnostava juttukaveri siellä visiteeraaville paikallisille ja kaukaakin tuleville.
Tamperelainen postimestari Alfred Öhberg vietti kesän Konginkankaan pappilassa 1911. Lienevät tuttuja, kun kirkkoherra Hugon isäkin oli ollut postimestari. Öhbergin vaimo Zaida oli kuulua Frosterus-sukua Kannakselta. Heidän 17-vuotias tyttärensä Alix oli kesäpappilassa vanhempiensa mukana, mutta toinen 24-vuotias Astrid-tytär kiersi kesät Euroopassa ystävättärensä kanssa kulttuurikohteita. Sitä hän kertoo tehneensä jo viisi vuotta aiemmin ! Astrid laittoi Konginkankaalle lukuisia kortteja, joskus useampia samana päivänäkin, ja sai myös Konginkankaalta perheen lähettämiä kortteja Poste Restanteen niin Napoliin, Roomaan, Genovaan, Veronaan, Venetsiaan, Nizzaan, Pariisiin, Lausanneen, Kölniin, Hampuriin jne. Olipa siinä Konginkankaan postilla ihmettelemistä, kun hienoja värikuvakortteja tuli päivittäin, ja piti etsiä oikeita postimaksuja pitkin Eurooppaa ! Postikortti kulki Italiaan 6-7 päivässä tuolloin.
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
