Hevikorolla ja maaninen yleisö
Tänä vuonna legendaariset talkootyö-rock-festarit keräsivät Sumiasten Koulurantaan lähes 600 ihmistä. Teemana oli garage- ja rockmusiikki. Laajoilla käsitteillä siis edettiin.
Rockin alaleja kuultiin mainstreamin sisällä laidasta laitaan. Aina thrash-metallista perinteiseen blues-rokkiin, ja aina progressiivis-psykedeelisestä supermuusikkojammailusta pummirokkia soittavaan Slim Beamiin. Erityisesti esiin nousivat Hevikorolla, Double Happiness ja God Given Ass. Ja tietenkin ÄKSän oman pojan bändi, nimensä veroinen Psychedeliver.
Kiitosta kuuluu antaa myös Nyrkkitappelulle, jonka värikkään soittajakaartin vihainen laulaja veti koko keikan huutaen ja heiluen yleisön seassa maan tasalla.
Hevikorollaa todistamaan kokoontui ehkä koko tapahtuman energisin yleisö. Suomipunkista humaltuneet ikinuoret kiipeilivät kauittimien päälle ja ”crowd surffasivat”. Tai ainakin yrittivät.
Double Happiness coveroi Kingston Wallia. Ja hyvin coveroivat. Kingston Wallin saundit ja soitannat replikoitiin täydellisesti, lauluja myöten. Jos sulki silmät, olisi voinut luulla vielä olevansa ysärin alkupuolella. Lisäksi settilistaan kuului sopivasti klassikoita kaikilta kolmelta albumilta.
Illan pääesiintyjä, suomirokin kävelevä ikoni Kari Peitsamo Roadhogs-bändeineen jaksoi vielä rokata pienen pitäjän pieniä lavoja. Vaikka ei välttämättä aivan yhtä hyvässä hapessa kuin joskus aikaisemmin.
Yleisöä viihdytti yhteensä 13 yhtyettä, mikä oli sekä hyvä että huono asia. Näin saatiin laajempi kohdeyleisö paikalle, ja musiikki oli monipuolisempaa. Toisaalta, kun tapahtuma-aikaa ensimmäiselle kahdelletoista bändille oli vain seitsemän ja puoli tuntia, tuli monelle settinsä kanssa kiire. Ensimmäisille bändeille oli varattu soittoaikaa vain puoli tuntia per bändi, sisältäen vaihdot ja roudaamiset. Kaiuttimista kaikui laulajien tuskanhuudot, kun miksauspöydältä huudettiin keikan puolessavälissä, että nyt pitäisi lopettaa.
Myös ruotsalainen tyttöbändi Heavy Tiger esiintyi ja fiilisteli. Kolmikko on performoinut Suomessa useaan otteeseen, ja pitää maata kotiseutuaan parempana rock-kulttuurina.
– Täällä on paljon hienoa rock-kansaa, lausuvat työt unisonissa. – Meidät tunnistetaan täällä, toisin kuin Ruotsissa. Myös suomalaiset bändit ovat parempia.
Trion mukaan parhaita keikkapaikkoja Suomessa ovat olleet Tavastia ja Helsingin Bar Loose.
– Myös tällaisiin pieniin tapahtumiin on mukava aina palata.
