Aulis Huuskosen maisema muuttui kun Ely-keskus lunasti asuinrakennukset uuden tielinjauksen tieltä.
Väyläviraston tiesuunnitelma sisältää uuden ohituskaistan toteuttamisen Petomäentien ja Kevätlahdentien välille, ja siihen liittyvät rinnakkais-, yksityistie ja pysäkkijärjestelyt, melusuojaukset ja riista-aidat.
Väyläviraston mukaan hankkeen tavoitteena ovat liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen sujuvuuden lisääminen. Valtatiellä pyritään mahdollistamaan ympärivuotinen nopeustaso 100 km/h. Tavoitteena on myös turvata paikallinen joukkoliikenteen saavutettavuus, parantaa pysäkkiyhteyksiä ja vähentää meluvaikutuksia asuinkiinteistöillä.
Kun nyt kerran tuli puhetta asuinkiinteistöistä, niin kerrotaan yksi tarina.
Aulis Huuskosen asuttama Sivula -niminen tila ei ollut nimensä mukaisesti tarpeeksi sivussa. Mies on joutunut jättämään Paavo-isänsä rakentaman talon, ja itsensä rakentaman talon, lapsuudenkotinsa ja lastensa synnyinkodin. Tiesuunnitelman alle jää kaksi asuinrakennusta, jotka Ely-keskus on jo lunastanut.
– Olen syntynyt vuonna 1938 Syrjälän torppaan. Muutimme tähän paikalle syyskuussa vuonna 1939, Aulis Huuskonen kertoo.
Tontilla on käynyt viima ennenkin. Marraskuussa, heti kun tupa ja kamari oli saatu valmiiksi, lähti isä sotaan. Ja onpa lähtö ollut lähellä aiemminkin sillä Nelostien linjoja on viilattu paperilla jo muutamaan otteeseen.
– Voisi sitä kai sanoa, että on tässä saanut olla löysässä hirressä jo usseempaankin kertaan. Isä kertoi, että jo vuonna 1939 oli uumoiltu Nelostien siirtämistä vanhalta reitiltään pois. Silloin se ei ollut niin vakavaa puhetta, kuin tänä päivänä.
Reilu vuosi sitten, tarkalleen tammikuun 23. päivä, sai Huuskonen puhelun. Onnekseen hän sattui istumaan.
– Puhelun jälkeen piti istua kaksikin kertaa alas ja raapia päätä. Tieto pysäytti hetkeksi kun tuli selväksi, että pakkaamaan pitää ryhtyä. Olen pureksinut leipää tässä tontilla yli kahdeksan vuosikymmentä.
Neuvottelun varaa ei jäänyt.
– Kun iso ratas pyörii, niin silloin ei juurikaan neuvotella. Kun asia on jossakin päätetty, niin alkaa tapahtua.
Isompia hintaneuvotteluja ei käyty, mutta valitusmahdollisuus annettiin.
– Minä olen ymmärtänyt nämä valitukset sellaiseksi, että jään niissä toiseksi. Siihen rumbaan on turha ryhtyä.
Prosessi eteni nopeasti.
– Kuvittelin, että voisin kyhätä pienen asuinrakennuksen, sillä Ely-keskus ei lunastanut rakennusoikeutta, mutta en tarttunut siihen korteen. Päivä paistoi risukasaan, sillä sain aivan mukavan katon pääni päälle.
Vuosikymmenten aikana on kertynyt muistoja ja tavaraa. Huuskonen on asunut Sivulassa koko ikänsä, lukuunottamatta armeija-aikaa ja vuoden mittaista asumista Äänekoskella.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Myös Huuskosen lapsuuskoti jää tielinjauksen alle.
Tontilla on kaksi asuinrakennusta sekä yksi talousrakennus. Viimeksi mainittu saa jäädä kivijalkansa päälle.
Isä-Paavo on kuollut jo kauan aikaa sitten, Aino-äiti vuonna 2014. Huuskonen jäi leskeksi vuonna 1974 ja samalla neljän 6-15 -vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi.
– Vaimo piti kauppaa tässä vuosina 1961-1968, Huuskonen osoittaa. Kaupan nimi oli A. Huuskosen ruoka- ja sekatavarakauppa.
Jälkiviisauteen ei ole tarvetta. Nyt on helppo ymmärtää, että Nelostien varressa on riskaabelia asua. 1930-luvulla ei ohituskaistat olleet mielessä.
– Meillä on ollut tieto, että tietä tullaan joskus korjaamaan. Ei tämä siinä mielessä yllätyksenä tullut. Kun tietä korjataan Utsjoelle asti, niin monta mökkiä poistuu kartalta. Se on sitten hamassa tulevaisuudessa, kun on tarpeeksi euroja rakentaa.
Lunastussopimus kirjoitettiin lokakuussa ja marraskuussa Huuskonen muutti Markkamäkeen, Mustikkasuonkadulle. Asumisoikeutta annettiin viime vuoden loppuun saakka. Tavaraa on kertynyt nurkkapieliin ja Huuskonen kertoo tehneensä elämänsä inventaarion, sillä tontilla on kolmen sukupolven tavarat.
– Olen siinä kunnossa, että jaksan asua omakotitalossa. Se on minulle paras asumismuoto, sillä lumityöt ja nurmikon leikkuut pitävät kunnostani huolta, 84-vuotias reipasotteinen mies sanoo.
Millloin rakennukset puretaan, sitä ei Huuskonen tiedä.
– Tontilla on jo tehty kaikenlaisia kaivauksia ja raivauksia, maastokartoituksia ja kallion syvyyksiäkin mittailtu. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, eikä osanneet Ely-keskukseltakaan osattu vastata. Olen siinä käsityksessä, että urakka on hieman viivästynyt.
Huuskonen pyörittelee yhtä ajatusta päässään, sillä mieli hamuaa Mämmelle.
– Kun tie valmistuu, niin mistä sitä tietää, muutanko takaisin Mämmelle? Minulle jää maata 1,7 hehtaarin verran, joten kyllä sinne pikkuinen mökki sopisi.
Luopumisen tuskaa on ollut lähinnä paikan suhteen. Tavaroiden perään ei niinkään.
– Paljon joutaa heittää pois. Aikansa kutakin.
Huuskosen rakentamassa omakotitalossa on pidetty myös kauppaa.
