Ahomansikka aloittaa satokauden


Äänekoskelainen Ulla Tourunen innostaa ihmisiä marjametsään. Jo kourallinen antaa marjakiisselille ylellisen aromin.

Kuivuus kutistaa mustikoita, mutta vattuja varttumassa runsaasti.

Metsä-, eli ahomansikoiden perässä ei tarvitse Äänekoskella rymytä pitkin ryteiköitä, sillä purnukallinen löytyy helposti lenkkipolun varresta tai puistikoista ihan kaupungin keskustasta.

Äänekosken keskustassa asuva Ulla Tourunen on innokas marjastaja. Viime kesänä hän keräsi lähipuistosta kuusi litraa metsämansikoita ja tänäkin vuonna ruohikossa jo punottaa lupaavasti.

– Parissa minuutissa kertyy hyvällä paikalla kourallinen, kunhan vain viitsii nöyrtyä yksittäistenkin marjojen perään.

– Marjastaminen, jos mikä, käy hyötyliikunnasta. Samalla tulee ulkoiltua ja saa hyvää mieltä.

Hän arvelee, että metsämansikoita jää paljon poimimatta, koska sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Marjat ovat pieniä. Ämpärin täyttäminen on hidasta, mutta metsämansikan maku on niin voimakas ja aromaattinen, että pienikin määrä riittää antamaan potkua marjakiisseliin tai leivonnaisten täyteille.

– Perinteinen lapsuuden herkku oli mansikkamaito ja hyvää se on edelleenkin. Kuinkahan moni lapsi sitä on päässyt nykyään maistamaan?

 

Mihin katosivat mesimarjat?

Lähes kadonnut herkku Äänekoskella ovat mesimarjat, joita takavuosina riitti poimittavaksi asti ja lisukkeeksi mansikkamaitoon.

– Kun löytyi edes muutama, että pääsisi maistamaan ja muistelemaan, Tourunen tuumailee toiveikkaana.

Metsämarjojen satonäkymiä Tourunen seurailee mielenkiinnolla. Tilannetiedotuksia ja marjapaikkavinkkejä tulee metsän keskellä asuvalta velipojalta.

– Kuulin, että lakkojakin on ollut jo jonkin verran poimittavaksi. Pitää vain tietää paikat, joita on suo-ojitusten jälkeen sentään joitakin jäljellä vanhalla kotipaikalla Hietaman suunnalla.

Ensimmäiset mustikat ovat kypsyneet ja sato on jonkinmoinen.

– Kuivuusko vai mikä lie on jättänyt mustikat pieniksi, mutta makua on sitäkin enemmän. Paikoitellen on mustikkaa kuulema hyvinkin poimittavaksi, Tourunen kertoo ja aikoo itsekin lähteä lähipäivinä tarkastamaan tilannetta tutuille marjamaille.

Metsävadelmien osalta sato näyttää lupaavalta. Raakileita on paljon ja odotukset korkealla.

– Ihan tässä keskustan tuntumassa on hyviä vattupaikkoja ihan polkujen varressa. Monesti kerääjiäkin on ollut ruuhkaksi asti, mutta hyvällä sadolla marjoja kyllä riittää ja jää vielä metsäänkin.

Puolukan sato on vielä kysymysmerkki. Kukkia kyllä nähtiin Ääneseudulla, mutta raakileet vielä uupuvat. Alkukesän erikoiset sääolot voivat vaikuttaa yllättävästi.

– Odotellaan pari viikkoa niin saadaan jo merkit, miten puolukan kanssa käy, Ulla Tourunen pohtii.

 

LASSE HÄMÄLÄINEN

Vastaa