ÄKSän eurovaalipaneeli houkutteli maanantai-iltana kaupungintalon valtuustosaliin kuutisenkymmentä innokasta katselijaa ja kuuntelijaa. Tilaisuudessa oli paikalla kuusi eurovaaliehdokasta, Touko Aalto (vihr), Mia Puolimatka (kd), Eila Tiainen (vas), Timo Harakka (sd), Kai Pöntinen (kok) sekä Petri Honkonen (kesk), ja sen juonsi ÄKSän päätoimittaja Terho Vuorinen.
Mia Puolimatka
Aiheita käsiteltiin laidasta laitaan, kun puolueet ja Äänekosken Yrittäjät esittivät kysymyksiään ehdokkaille. Tiukan tenttauksen lomassa koeteltiin myös ehdokkaiden sivistystä ja kielitaitoa, pidettiin kännykkägallup ja yritettiin päästä provosoivalla vaalilauseella otsikoihin. Välikevennykset pitivät yllä rentoa tunnelmaa, ja pidettiinpä tilaisuuden lopussa pieni äänestyskin. Paikalla olleiden äänten perusteella kuudesta ehdokkaasta europarlamenttiin pääsisi Timo Harakka.
Äänekosken Yrittäjät kysyi ehdokkailta, lähtisivätkö he yrittäjien asioista huolehtivan valiokunnan toimintaan mukaan Euroopan parlamentissa. Kaikki ehdokkaat olisivat valmiita lähtemään mukaan, sillä he pitivät yrittäjyyttä ja siihen kannustamista euroopanlaajuisesti tärkeänä asiana. Touko Aalto muistutti, että yrittäjyyden tukeminen on kestävää kasvua.
Ilmastotalkoisiin tarvitaan mukaan jokaista
Äänekosken Vihreiden puheenjohtaja Kimmo Tuikka kysyi, mitkä ovat ehdokkaiden mielestä ilmastonmuutoksen merkittävimmät vaikutukset EU:ssa ja miten he ovat ajatelleet vaikuttavansa ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin Euroopan parlamentissa.
TIMO HARAKKA: Hyvä kysymys, juuri käsiteltiin ilmastopakettia. Sitä kiristettiin, mikä on hyvä uutinen Äänekoskelle, täällä tulemme saamaan leipämme biotuotannosta, näytämme muulle Euroopalle mallia siitä, miten pääsemme vähähiiliseen ja lopulta nollahiiliseen Eurooppaan.
TOUKO AALTO: Ehdottomasti jaan tämän mielipiteen. Mitä enemmän voidaan vähentää päästöjä ja lisätä uusiutuvan energian velvoitteita, sitä enemmän on kysyntää suomalaisella energiaosaamisella! Metsä Fibren investointi on hyvä esimerkki siitä, että ilmastonsuojelu on ehdottomasti työllisyyden etu.
Eila Tiainen
EILA TIAINEN: Muistetaan järkevyys, Saksan päätös uusiutuvien energiaan, kun ydinvoimasta on luovuttu, on alettu polttaa ruskohiiltä, kun aurinko- ja tuulienergia ei ole riittänyt. Henkilökohtainen huoli on arktisista alueista; suomalaiset menossa aktiivisina sinne poraamaan fossiilista polttoainetta. Lyhytnäköinen taloudellisen hyödyn tavoittelu ei saa ohjata niitä ratkaisuja, joita tehdään ilmastonmuutoksen estämiseksi.
MIA PUOLIMATKA: Vuosi 2080 on iso vuosi, sinä vuonna teollisuuden on oltava hiilineutraali. Ei mitään päästöjä enää! Suomi täydellisessä avainasemassa. Meillä on raaka-aineita, meillä on energiaa, meillä on metsää. Mutta on myös yksi iso ongelma, metsästrategia, jota ei tänä keväänä parlamentissa hyväksytty, se on ensi syksyn kuuma aihe. Suomalaiset metsät on hyväksyttävä hiilineutraaleiksi.
PETRI HONKONEN: Tärkein tapa vähentää päästöjä Suomessa on siirtyä metsäpohjaiseen uusiutuvaan energiaan. Enemmänkin porkkanaa, ei keppiä suomalaiselle teollisuudelle matkalla kohti vähempiä päästöjä. Ei ole kauhean toivottavaa että Suomi tai EU alkaa heikentää omaa kilpailukykyään suhteessa muihin tavoitellessaan energiatehokkuutta.
KAI PÖNTINEN: Ei pidä ampua jalkaan sillä että tehdään yltiörajuja ympäristötavoitteita. Tavoitteita tulee tehdä oikeassa suhteessa kilpailukykyyn, jotta voidaan elättää kansa, ettei käy niin että siirretään tuotantoa muualle, kun täällä ei ympäristösäännösten vuoksi kannata toimia. Koko maailma mukaan talkoisiin, ei pelkkä Eurooppa!
Kai Pöntinen
Päätöksentekoa lähellä ja kaukana
Kristillisdemokraattien valtuutettu Harri Saastamoinen kysyi, kuinka ehdokkaat voisivat meppeinä ottaa päätöksenteossa huomioon sekä Konginkankaan Karin että espanjalaisen Pablon, ja tämä sai monet ehdokkaat mietteliäiksi. Kysymys kirvoitti myös mielipiteitä EU:n perusongelmasta, jossa 28 jäsenmaan päätöksenteosta iso osa keskitetään kauas Brysseliin. Mia Puolimatka totesi, että päätökset tulee ehdottomasti tehdä mahdollisuuksien mukaan siellä, missä ihmiset asuvat.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Tommi Lunttila nosti uudelleen esiin yrittäjänäkökulman ja kysyi, mitkä ovat suurimmat yrittäjyyden uhat Suomessa ja miten ehdokkaat edistäisivät yrittäjyyteen kannustamista Euroopan parlamentissa. Tähän liittyen hän kysyi ehdokkaiden mielipiteitä perintöverotuksesta ja sen helpotuksista yrittäjyyden sukupolvenvaihdoksiin.
Perintöveron muutokset herättivät tunteita puolesta ja vastaan, mutta ehdokkaiden kanta yrittäjyyteen oli yhtenäinen: lisää yrittäjyyskasvatusta, parempi sosiaaliturva ja paremmat mahdollisuudet jatkaa yritystoimintaa ilman verottajan kilpailukykyä rasittavaa väliintuloa.
Touko Aalto
Vasemmistoliiton kysymys koski säännöllisin väliajoin keskustelunaiheeksi nousevaa Nato-jäsenyyttä. Valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Leppänen tivasi, miten ehdokkaat aikovat toimia unionin eri toimielimissä Nato- ja puolustuskysymysten suhteen. Kokoomuksen Kai Pöntistä lukuun ottamatta kaikki ehdokkaat vastustivat Natoon liittymistä.
EILA TIAINEN: Nato on mielestäni kylmän sodan jäänne, joka olisi pitänyt purkaa jo kun rautaesirippu ja Berliinin muuri murtuivat. Euroopan unionikin on rauhanprojekti, ja se kannattaa muistaa Natosta keskusteltaessa.
MIA PUOLIMATKA: En kannata yhteistä puolustusarmeijaa. Liittoutumattomuus on suuri vientivaltti tietoturva-asioissa, ja se on yksi iso asia, miksi ulkomaiset yhtiöt haluavat olla Suomessa asiakkaina.
TIMO HARAKKA: Suomella on hyvä maine rauhanturvaajina ja rauhan välittäjinä. Nato-jäsenyys pitää keskustella, mutta ei juuri tällä hetkellä sitä ei pidä hakea, koska se voi vain tuoda epävakautta Suomen ja Venäjän suhteisiin. Emme tarvitse EU:n omaa puolustusliittoa.
Petri Honkonen
PETRI HONKONEN: Naton merkitys on jäänyt menneille vuosikymmenille, sillä maailman painopiste on siirtynyt Pohjois-Atlantilta Tyynellemerelle. On hyvä, että meillä on mahdollisuus liittymiseen, mutta sen aika ei ole nyt. Päätös liittymisestä pitää tehdä täysin sotilaallisista perusteista, ei sen takia, että on kiva istua jenkkien kanssa samassa pöydässä.
KAI PÖNTINEN: Nyt on huono aika keskustella Nato-asioista, koska menemme ajopuuna Euroopassa: meillä on pelottava naapuri Venäjä, joka voi Ukrainan jälkeen hyökätä Suomeen. Se on mahdollisuus, koska emme voi tietää kuka nousee Venäjän johtoon Putinin jälkeen.
TOUKO AALTO: Lyhyesti: ei. Kuka Nato- maa muka lähtee tuomaan Venäjää vastaan maajoukkoja, jos meillä tulee kriisi? En usko muuhun kuin sardiinipurkkien ja ilmatuen lähettämiseen. Suomi kuitenkin voitaisiin vetää muiden maiden kriiseihin mukaan.
Talousasioita ja menneisyyden merkkihenkilöitä
Perussuomalaisista ei paikalle ollut päässyt ehdokasedustajaa, mutta Marke Tuominen sai ehdokasrivistön hetkeksi hiljenemään kysyessään, mitä tarkoittaa Euroopan unionin taloussanaston sana sixpack. Timo Harakka valaisi asiaa ja kertoi, että kyse on viiden lain ja yhden direktiivin paketista, joka ohjailee Euroopan unionin päätöksentekoa. Ehdokkaat puhuivat tässä viitekehyksessä unionin yhteisistä talousasioista, kuten pankkiunionista, veroparatiiseista ja velkaantumisasteesta.
Timo Harakka
Keskustan kysymyksen esitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Leila Lindell. Ehdokkaat saivat pohtia, kuka on eurooppalainen merkkihenkilö, jota he arvostavat ja minkä takia.
TIMO HARAKKA: Helmut Kohl oli suuri eurooppalainen, joka oli sitä sukupolvea, joka oli nähnyt sodan, tiesi mitä piti välttää ja edisti rauhaa.
KAI PÖNTINEN: Näitä on monta, mutta itse olen saanut kunnian tavata Puolan presidentti Lech Wałęsan, joka lopetti kommunismin Euroopasta. Se on suuri teko.
PETRI HONKONEN: Margaret Thatcher, arvostan hänen selkeää visiotaan ja tapaa, jolla hän toimi sen edistämiseksi, mutta en niinkään ole samoilla linjoilla poliittisten mielipiteiden suhteen.
TOUKO AALTO: Historia muistaa EU:n perustajaisät ja merkkihenkilöt, mutta harvoin ihmisiä, jotka mahdollistavat merkkihenkilöiden nousemisen merkkihenkilöiksi. Minä kunnioitan kaikkein eniten tavallisia ihmisiä, jotka uskovat rauhaan ja tekevät elämäntyönsä rauhan puolesta.
MIA PUOLIMATKA: Richard Wurmbrand, joka henkensä uhalla puolusti ihmisoikeuksia ja sananvapautta, sekä tietenkin Martti Luther.
EILA TIAINEN: Yritin kovasti miettiä merkkinaisia… Sanon Rosa Luxemburg sekä tietenkin EU:n perustajajäsenet.
Kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Rolf Nyholm kysyi ehdokkailta, miten suomalaisten energiapoliittisten intressien tulisi näkyä Euroopassa ja miten ehdokkaat toisivat niitä esille parlamentissa. Metsän, luonnon ja arktisen ulottuvuuden lisäksi ehdokkaat toivat esille tasa-arvoon, sopimusyhteiskuntaan sekä uusiutuvaan energiaan liittyviä teemoja. Mia Puolimatka muun muassa nosti esiin perhepolitiikan ja ihmisarvon käsitteet, joissa muut maat voivat ottaa Suomelta mallia.
Paneelin jälkeen järjestetyn varjovaalin äänestysprosentti oli 87 prosenttia, ja äänet jakautuivat seuraavalla tavalla ehdokkaiden kesken:
Timo Harakka, SD, sit 43,3 %
Touko Aalto, vihr 8,3 %
Petri Honkonen, kesk 8,3 %
Eila Tiainen, vas 8,3 %
Mia Puolimatka, KD 6,6 %
Kai Pöntinen, kok 5%
Ehdokkaat yrittivät leikkimielisesti toistaa Kai Pöntisen tempauksen vuodelta 2009, jolloin hän pääsi otsikoihin räväkällä vaalimainoksellaan Helsingin Sanomissa.
Tilaisuus oli tosi hyvin hoidettu. Kiitos Äksän väelle ja yleisölle sekä keskustelijoille. Käsiteltiin suuria teemoja kuten Natoa ja Euroopan talouskriisiä.Talouskriisin aikana heitettiin vastuuta vasemmistolle ja oikeistolle. Unohdettiin että suurin tekijä nykyiseen taantumaan oli varmaankin EKPn korkopolitiikka jota Jean Claude Triche silloisena johtajana johti. EKPllä oli huoli inflaatiosta jota vastaan korkoja nostettiin ja saatiin euro vahvistumaan dollaria vastaan. Triche ei huomannut että inflaatio ei ollutkaan kulutusinflaatiota vaan mm. öljyn korkeasta hinnasta johtuvaa kustannusinflaatiota jota ei voida nujertaa ohjauskorkoa nostamalla. Tämä näkökulma jäi keskustelussa vaille huomiota.
Samoin bioenergiassa kehuttiin Suomen suurta osuutta bioenergiassa vaikka totuus on se että Suomen bioenergian käyttöä lisää huomattavan paljon meidän suuri metsäteollisuus. Metsäteollisuuden osuudeksi arvioitiin bioenergiasta noin kymmenen vuotta sitten 80 % koko bioenegian tuotannosta. Todellisuus meidän hienosta bioenergia-alasta on metsäteollisuuden vaikutus huomioiden aika heikko.
Natosta saatiinkin kunnon keskustelu aikaiseksi.
Onko Saastamoisen puheenvuoro otettava epäluottamuslauseena Kristillisten omalle ehdokkaalle, joka ei kyennyt puolustautumaan Harakan syytöksiin Euroopan huonosti hoidetusta talouspolitiikasta? No, eipä siihen pystyneet myöskään Kokoomuksen eikä Keskustankaan edustajat.
EKP:stä
Vaikka Euroopan keskuspankki on (tai ainakin pitäisi olla) riippumaton, EKP:n korkopolitiikka on käytännössä kansallisten keskuspankkien käsissä. EKP:ssä rahapolitiikasta päättää EKP:n neuvosto, joka koostuu pääosin keskuspankkien edustajista.
Keskuspankit, etenkin Saksassa ja Ranskassa ovat jättimäisiä asiantuntijaorganisaatioita, jotka tarkkailevat silmä kovana Euroopan ja samalla koko maailman rahamarkkinoita. Näin ollen tuntuu hieman kummalliselta ajatella, että EKP:n harjoittama korkopolitiikka olisi kiinni yksittäisen Trichen huomaamisista tai huomaamatta jättämisistä.
Se on kuitenkin sanottava, että EKP:n johtajan ja muiden johtokunnan jäsenten painoarvoa neuvostossa kasvattaa EKP:n neuvoston hajanaisuus, joka johtunee siitä, että jokaisella kansallisella keskuspankilla on omat intressinsä korkopolitiikan suhteen. Jotta EKP:stä saataisi toimivampi ja itsenäisempi, EKP:n neuvoston kokoonpanoa olisi ehkä syytä muuttaa.
Mutta koska näissä vaaleissa ei valita EKP:n jäseniä, vaan poliitikkoja, käännetään keskustelu takaisin politiikkaan:
Kristillisiä, kepulaisia ja kokoomuslaisia ymmärrettävästi pännii se, että heidän vahtivuorollaan Eurooppa on ajettu taloudelliseen ahdinkoon. Onkin varsin luonnollista, että he etsivät syytä muualta, kuin harjoitetusta politiikasta.
Tosin Kokoomuksen panelisti yritti vierittää syytä sosiaalidemokraattien suuntaan kertoen sosialistien olevan parlamentin toiseksi suurin ryhmä.
Harakka ampui väitteen alas toteamalla EPP:n (Kokoomus ja Kristilliset) olevan parlamentin suurin ryhmä, joka on yhdessä liberaalidemokraattien (Kepu ja RKP) kanssa estänyt kaikki sosialistien ja vihreiden ajamat uudistukset. Lisäksi Harakka totesi, että Euroopan komissio, joka on käytännössä eurooppalaisten porvarihallitusten nimittämä, ei ole tuonut tarvittavia lakiesityksiä parlamentin käsiteltäväksi.
Tässä vaiheessa tunnelma etenkin paneelin demariyleisön keskuudessa nousi kattoon.
Heidän tunnelmiaan lienee entisestään nostanut päivän Hesari, jonka gallupissa Harakka komeilee demareiden listoilla toiseksi suosituimpana ehdokkaana.
Jukka, kirjoitin vain siksi että vastakkainasettelu keskustelussa ei ollut hyvä, varsinkin kun on tiedossa EKPn rooli nykyisen kurimuksen alkutaipaleella. Trichen lähdettyä EKP aloitti korkojen laskun saadakseen markkinat elpymään. Koronlaskut tuli liian myöhään. Ehkä Triche ajatteli että kun öljyn hinta on korkealla, täytyy euron vahvistua, jotta öljyn hinta ei suhteellisesti muodostu EUn alueelle ongelmaksi. ja tässä koronnostot toimikin. Samalla useissa euromaissa oli jo taantuma kynnyksellä ja koronnostot olivat virhe. Oikeastaan tämä tematiikka tässä on paljolti sitä kun kysyin miten meppi voi tehdä päätöksiä miettien Konginkankaan Karin ja espanjalaisen Pablon.
Minun osaltani kommentti oli tarkoitettu siis vain nostamaan esille muitakin tekijöitä kun eri puolueiden ja ryhmien roolit.
Tällaiselle äänestäjälle, jolla ei ole puoluekantaa vastakkainasettelusta on hyötyä, sillä on varsin vaikea valita ketä/keitä äänestää, jos ehdokkaiden ja puolueiden linjoista ei löydy eroja. Tosin näissä vaaleissa olen äänestyspäätökseni jo tehnyt. Poliitikkojen vastakkainasetteluhan ei tarkoita riitelyä, kuten paneelin ehdokkaiden miellyttävästä ja toisiaan kunnioittavasta debatista voitiin hyvin huomata.
EKP:ssa on varmasti tehty virhearvioita, mutta ymmärtääkseni kriisissä ei niinkään ole kyse yksittäisistä virheistä, vaan tehtävistä, jotka EKP:lle on annettu. EKP:n tehtäviin ei kuulu ohjata korkomarkkinoita työllisyysnäkökulmasta vaan EKP:n tehtävä on käytännössä vahtia rahoitusmarkkinoiden vakautta ja hintavakautta, eli inflaatiota.
Kysymyksesi Karista sekä Bablosta oli tosi hyvä, ja olisi ollut erinomaista jos olisit samalla käynnistänyt keskustelun myös EKP:n roolista, sillä juuri sitä keskustelua minä olisin halunnut etenkin Harakalta kuulla. Ehkä olisi kannattanut kysyä miten EKP:a tulisi ohjeistaa, jotta suomalaisen Karin, espanjalaisen Bablon ja saksalaisen Heinrichin edut tulisivat otetuiksi yhtä hyvin huomioon.
Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla miten EKP:n toimintaa voidaan ohjata poliittisesti ja samalla säilyttää rahapolitiikan uskottavuus, joka on kohtalonkysymys globaaleilla, vapailla rahoitusmarkkinoilla. Ja millaisia haasteita moinen toisi EU:n yhtenäisyydelle.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että se kortti on katsottava, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki FED on onnistuneesti harjoittanut elvyttävää rahapolitiikkaa ostamalla valtion velkakirjoja. Myös FED:in poliittiset kytkökset, etenkin valkoiseen taloon ovat tiukemmat.
Lisäksi en näe rahan painamista (jota velkakirjojen ostaminen käytännössä on) niin suurena ongelmana, sillä pidän Euroa liian vahvana valuuttana.
Summa summarum, jos tulkitsen oikein, haluaisimme molemmat, että EKP harjoittaisi työllisyyttä tukevaa rahapolitiikkaa – olemme siis Harakan linjoilla.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/danske+ekpn+toimettomuus+ajaa+suomea+ongelmiin/201405682522?ref=
EKPn toimiin viittasin jo aiemmin ja tässä lisää tämän päivän Kauppalehdestä. En tiedä miten hyvin EKP hoitaa tonttiaan vai hoitaako se sitä joidenkin suurten maiden kuten Saksan intressien mukaan. Euron laajuus on ongelmallinen ja se tulee esille tuosta artikkelistakin. Asiaa ei helpota se että Ranskan keskuspankki on yksityinen, ei siis valtiollinen kuten Suomen vastaava. Myös USAn keskuspankki on yksityinen.
Mutta Jukalta hyviä pointteja ja harmi tosiaan että tämä asia jäi keskustelmatta.