Erika ja Tiia ovat kaksi yksilöä – tänään vietetään kaksosten päivää


Erika (vas.) kadehtii Tiian sosiaalisuutta uusien ihmisten kanssa. Tiian mielestä Erika on hyvä kuuntelija, mutta kertoo asiat eteenpäin muille.

 

Ysiluokkalaiset Tiia ja Erika voivat vaihtaa luokkaa päikseen, eikä opettaja välttämättä edes huomaa. Lauantaina 2. helmikuuta vietetään kaksosten päivää.

 

Kaksosten päivä on monikkoperheiden oma juhlahetki, kuten myös kolmosten päivä, jota vietetään tottakai 3. maaliskuuta.

THL:n synnytystilaston mukaan Keski-Suomeen syntyy vuosittain 30-50 kaksosparia. Kun äänekoskelainen Heini Konola sai Tiian ja Erikan, luku oli 51. 

– Odotin saavani kaksoset jo ensimmäisen raskauden aikana, sillä suvussani on paljon kaksosia. Ensin syntyi kuitenkin Netta-Maria, joka on vuoden ja 5 kuukautta pikkusiskojaan vanhempi, Heini Konola kertoo.

Seuraavalla kerralla ultraäänessä sykkikin kaksi sydäntä.

Konolat kertovat, että Äänekoskella on yllättävän paljon monikkoperheitä. Tiia ja Erika luettelevat heti lonkalta 3-4 oman ikäluokkansa kaksosparia. Liekö täällä vesijohdoissa jotakin.

– Vauvavuosina meillä oli monikkoperheiden toimintaa täällä Äänekoskella. Vertaistukea ja keskusteluapua sai, kun arki kolmen pienen lapsen kanssa tuntui sumuiselta, Heini muistelee.

Tämän lehden ilmestyessä Tiia ja Erika ovat 16 vuotta (ja yhden päivän) vanhoja. Elämässä kiinnostavat koripalloilu, koulu ja kaverit. Kaksossisko on asia, johon on on tottunut, eikä se tunnu mitenkään ihmeelliseltä.

– Se häiritsee, jos joku sanoo väärällä nimellä. Me ollaan kuitenkin ihan erilaisia, Erika toteaa.

Heini-äiti kertoo olleensa aina tarkka siitä, ettei tyttöjä kutsuta pelkästään ”kaksosiksi”. Vaatteet ovat olleet erilaiset, aivan kuten lasten persoonatkin. Opettajat ja kaverit menevät joskus helpomman kautta ja kutsuvat yhteisellä sukunimellä.

Tiia ja Erika pelaavat koripalloa Huimassa. Tytöt ovat kuitenkin eri luokilla, ja kaveriporukatkin ovat muotoutuneet erilaisiksi.

– Erika pelaa koriksen lisäksi jalkapalloa Jyväskylässä, niin sillä on enemmän kavereita siellä, ja mulla on enemmän täältä, Tiia sanoo.

Peruskoulun jälkeen Tiia suuntaa Äänekosken lukioon, ja Erikan tavoitteena on pääsy Schildtin lukion urheilulinjalle Jyväskylään. Viimeistään silloin kenenkään ei tarvitse miettiä, oliko tuo pitkä vaaleatukkainen tyttö nyt Erika vai Tiia. 50 kilometrin etäisyyden luulisi tekevän tarpeeksi eroa.

– Kyllä ne oli pienenä niin samannäköisiä että itsekin sekoitin välillä. Joskus ollaan mietitty että onko kummit ottaneet oikean lapsen kastajaisissa, Heini Konola nauraa.

Juttua muokattu 3.2. klo 9.08: korjattu lyöntivirhe.

Vastaa