Jarkko Martikainen konsertoi Äänekoskella perjantaina 17. marraskuuta. Martikaisen tarinoinnista sai nauttia myös Äänekosken kirjastolla, jossa Martikainen kertoi yleisölleen avoimesti laulujen kirjoittamisesta ennen illan keikkaa.
Martikainen on yksi kovimpia suomalaisia lauluntekijöitä ja tarinankertojia, mikä ei jäänyt äänekoskelaisyleisölle epäselväksi. Kirjastolla monikymmenpäinen yleisö sai vilkaista lauluntekijän prosessiin, kun mies avautui luovuutensa lähteistä.
Martikainen mainitsi tarinoidensa lähteeksi muun muassa ongelmanratkaisun. Moni elämäntilanne tai ihmisen kohtaaminen on johtanut tilaan, joka on pitänyt selvittää itselleen, ja siitä on syntynyt kappale.
– Halusin jollain lailla miettiä, mistä siinä oli oikein kyse. Voiko sellaisen jälkeen elää? Miten sitä murhetta oikein kantaa? Martikainen kertoo Nyrkkeilijä-kappaleeseen inspiroineesta kammottavasta tapahtumasta.
Martikainen puhui ammattinsa monista puolista suoraan, kiertelemättä ja juuri oikealla määrällä huumoria. Tarinoiden alkuperästä, inspiraation tunteesta ja lauluntekijän arjen kuvauksista käy ilmi, että Martikainen on mies puhdas ja aito tarinankertoja.
– En oikein tiedä miten kappaleita ja musiikkia tehdään ja mikä on se tarkoitus. Tiedän, että se vaatii aikaa ja paljon työtä. Sekä sitä, että rimaa nostetaan koko ajan. Hommassa pitää säilyttää tietty huvittelun henki, eikä tekeminen saa olla liian vakavaa.
Yleisön kohtaaminen jatkui Painiksella.
– Tässä on tästä lauluntekemistä paljon puhuttu ja olen miettinyt, miten kappaleet syntyvät. Sen voin sanoa, että se kuka haluaa laulun tehdä, löytää kyllä keinot.
Itse keikalla mies piti yleisön otteessaan heti ensitahdeista alkaen. Mies ja kitara-tyyppinen keikka toi esiin miehen vahvuudet huikean komealla tavalla, ja sai kuulemaan kappaleita paremmin. Martikaisen välispiikit eivät olleen tavanomaista yleisön nostatushöttöä, vaan avasivat kappaleiden taustoja ja saivat kuulijan kiinnittämään huomiota aivan uudella tasolla. Encorena soinut Lihavia luurankojakin sai spiikin voimin uuden kulman.
– Tämä on myös kulutuskriittinen kappale. Kun mietitte tarkkaan niin tajuatte, että eihän siitä Jarkosta olisi maksaa kannattanut, olisi pitänyt jäädä vain kotiin. Ei olisi pitänyt kuluttaa, Martikainen nauraa.
Martikaisen karisma vei mukanaan, eikä huomio päässyt herpaantumaan hetkeksikään. Miehen karsima, ääni ja jo pelkkä artikulaatio tuovat kappaleisiin niin suurta persoonaa, että tavanomaisempikin tarina koskettaa. Rajoja rikkova ja kokeileva sointi sopii Martikaisen tyyliin, jossa tarina tulee kaiken edelle. Samaistuminen ei ole vaikeaa: se on Martikaisen edessä kuin itsestään, on kyse sitten masennuksesta tai ilosta.
Yleisöä lellittiin YUP:n hiteillä, mutta syvimmät hetket nähtiin Martikaisen ”soolouran” tuotannon kanssa. Vihonviimeisenä soinut Myrsky, veti selkäpiin rullalle ja jäi kaikumaan päähän pitkäksi aikaa. Jarkko Martikainen onnistui keikalla lähes mahdottomaan yhtälöön, olemalla yhtäaikaa sekä älykäs, että tunteellinen. Tämän keikan jälkeen biisien kuuleminen levyltäkin on erilaista: se on saanut syvyyttä.
MILKA KROGERUS
Club Painiksen yleisö sai nauttia Martikaisen seurasta perjantaina 17. marraskuuta.
