Maanantai-iltana Keiteleentiellä sijaitsevan hallin palo on taltutettu. Palokunta poistui paikalta aamuyöllä neljän aikaan, mutta joutui palaamaan paikalle takaisin seitsemältä. Naapurin kertoman mukaan palomiehet viipyivät paikalla vielä muutamia tunteja.
– Minä säikähdin ihan kamalasti, kertaa rajanaapuri Eila Nousiainen yön tapahtumia.
– Ensin luulin, että on kova ukkonen, ja kun menin takapihalle, ihmettelin, kuinka pihamaa on niin punainen. Samassa tajusin, että naapurin halli on ilmiliekeissä. Palokunta tuli pian paikalle. Minä seisoin pihamaalla paljain kintuin ja yöpaidassa. Olin jo soittanut Jyväskylässä asuvalle pojalleni, ja hän lähti heti ajamaan kotiin minun tuekseni.
Nousiaisen säikähdys oli sitä luokkaa, että ammattilaisen apuakin jo tarvittiin.
– Verenpaine oli korkea, oksetti ja oli huono olo. Tuuli puhalsi talooni päin ja minä jo ennätin ajatella, että kohta on tulessa sekin. Toisaalta oli onnea, että tuuli oli meille päin, jos toiseen suuntaan, niin siinä olisi palanut Kaijalaisilta koti, Nousiainen kauhistelee.
Nousiainen kertoo, kuinka ”palolaitoksen pojat ” suojasivat hänen tonttiaan.
– Kastelivat talon ja ulkorakennuksen seiniä. Ei tähän minun tontilleni tullut mitään muuta vahinkoa kuin noille rajalla kasvaville koivuille ja petäjille. Saa nähä kuolevatko nyt pystyyn vai mitä niille tapahtuu. Sisällä ei haise savulle yhtään, se on hyvä.
Tiellä käy kova trafiikki kun uteliaat käyvät katsomassa palopaikkaa.
– Minun puhelin on soinut kovasti kun ystävät soittavat ja kysyvät tilanteesta. Sisko tulee kohta kylään ja lähdemme Suolahtisaliin Metsojen vappukonserttiin. Saan käännettyä ajatukset pois ainakin hetkeksi viime yön tapahtumista, Nousiainen huokaa huojentuneena siitä, että henkilövahinkoja ei sattunut.