Konginkankaalle pystytettiin marraskuun lopulla upea joulupolku, jota jokainen kaupungin päiväkotilapsi pääsi ihastelemaan.
Konginkankaan kirkossa on upea tunnelma: pikkulasten haalarit kahisevat, joulukuusessa on jouluvalot, penkkiriveistä kuuluu iloisia huudahduksia ja alttarilla Kömin renki Hermanni kiikkuu kiikkustuolissa.
Joulupolku alkaa yhteisellä hetkellä Konginkankaan upeassa 151-vuotiaassa kirkossa. Renki kertoo entisaikojen joulusta ja yhdessä lauletaan pieni pätkä vanhaa joululaulua Joulukirkossa. Sitten päiväkotilapset lähtevät kiertämään kuusi rastia kattavaa joulupolkua kirkon ja päiväkodin ympäristöön.
YKSI RYHMÄ LÄHTEE Jouluhiiren matkaan sivuovesta kirkon pihalle, jossa odottaa paimen lampaineen.
– Osaisitko sinä kertoa meille, että mitä se joulu oikein on? hiirulainen kysyy paimenelta lasten kuunnellessa suut ymmyrkäisenä.
Paimen kertoo joulun tarinaa, ja johdattaa hiirulaisen kanssa päiväkotilapset kirkkotapuliin, jossa odottaa jouluseimi, Joosef ja Maria. Raamatun tarina näyttää uppoavan pikkuisiin, varsinkin niihin, joille tarina ei ole vielä täysin tuttu.
Seuraavaksi kipitetään kirkkopihan poikki kotiseutumuseoon, jonka ovat vallanneet kauniit joulutonttuset. Tonttu-ukkojen ja -akkojen lisäksi kotiseutumuseoon on kasattu vanhan aikainen joulupöytä. Kotiseutumuseossa voi haistaa vanhan ajan joulutunnelman.
JOULUPOLKU KULJETTAA päiväkodille, jossa jokainen lapsi saa laittaa oman sinisen merkkinsä suomen karttaan sormivärillä. Joku halua olla luova ja piirtää sydämen. Tuo sinisillä pisteillä koristeltu Suomen kartan muotoinen kartonkitaideteos löytänee juhlavan paikan päiväkodin seinältä. Päiväkodilla saadaan myös ihailla vanhoja koulukirjoja, oppitauluja ja sinne tänne ripoteltuja joulukoristeita.
– Tämä on ihanan tunnelmallista! Kyllä on hienosti osattu pistää aikaa koristeluun, päiväkodin aikuiset ihastelevat.
– Kenelle nuo paketit on? joku pienokaisista tivaa innoissaan.
Päiväkodin ulkopuolella päästään jututtamaan Korvatunturilta Konginkankaalle saapunutta Joulumuoria, joka hemmottelee lapsia pienellä namusella. Tosin ei aivan ilmaiseksi.
– Olisiko teillä joku runo tai laulu, jonka te voisitte Joulumuorille esittää? muori kysyy ja lapsilauma yhtyy lauluun:
– Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi, muuten matka jää, kaikuu päiväkodin pihalla.
Joulumuorin tönöltä kipaistaan aidan taa, jossa odottaa ehkä aamupäivän iloisin yllätys: kaksi nuorta alpakkaa! Alpakoiden omistajat Heidi ja Mikko Kyrönviita kertovat lapsille alpakoiden, Tinjan ja Tiukun elämästä ja tavoista samalla kun lapset pääsevät silittelemään uusia pörröisiä ystäviään.
– Heei, se sylkäisi tota toista! lapset nauravat.
AAMUPÄIVÄN PÄÄTTEEKSI syödään evästä, juodaan lämmintä mehua ja napostellaan pipareita, jotka Konginkankaan Martat ovat asetelleet tarjolle lämpimän laavun vierelle. Eväitä popsiessa on hyvä vähän kerrata päivän tapahtumia.
– Kaikkein kivointa oli päästä kirkkoon, kun siellä sai laulaa. Minä tykkään laulaa, Sandra kertoo.
– On ollut tosi kiva päivä, Eeli sanoo.
– Eläimet oli tosi kivoja, Helmi lisää innoissaan.
Joulupolku oli Äänekosken kaupungin, seurakunnan, Konginkankaan päiväkodin, Kömin killan, Konginkankaan koulun, Konginkankaan Marttojen yhteinen ponnistus, joka toi iloa yhteensä yli 700 päiväkotilapselle ja myös muutamille kiinnostuneille paikallisille.
– Ei tästä voi olla kuin ylpeä, perhepalvelujohtaja Pirjo Heinonen ilmoittaa.
