Mestaripoika Matti Asikainen: Huima ei huolinut valmentajaksi


Matti Asikainen ja toisen Matin eli Kauton ottama valokuva mestarijoukkueesta.

ÄKSän juttusarja kertoo Huiman A-poikien 20 vuoden takaisen Suomen mestarijoukkueen pelaajien muistoista ja kuulumisista.

Matti Asikainen
s. 1975
asuu Äänekoskella
rakennusmies
yksi lapsi

”Matu” muistelee, että mestaruuskauden alla joukkue ei ollut vielä parhaimmillaan.

– Oltiin 17:nsiä Delfin Basketissa. Mutta sitten tehtiin keskellä talvea peruskuntoa. Lenkkiä ja punttia ja miesten divaripelejä A-poikien pelien lisäksi. Tähdättiin kunto maaliskuulle. Se oli Rannan Makelta hyvä veto.

– Ekassa finaalissa multa meni nilkka, mutta pidin turpani kii. Nilkka turposi pelin jälkeen pahasti. Ja aamulla lähdin pilkille, kun oli niin sovittu. Se ei varmaan parantanut nilkan tilannetta.

Toisessa finaalissa Forssassa Asikainen ei pelannut.

– Ranta ei antanut. Piti säästää nilkkaa, että se olisi kunnossa kolmannessa pelissä. Tero pelasi unelmapelin, mutta se ei ihan riittänyt.

– Ratkaisevassa pelissä pelasin nilkka puudutettuna.

ASIKAINEN PELASI Huiman miesten SM-sarjajoukkueessa neljä kautta. Viides piti pelata Säynätsalon Riennossa, mutta polven eturistiside ja kierukka pamahtivat juuri ennen kauden alkua – harjoituspelissä Huimaa vastaan. Ura jäi siihen.

– Jotenkin tuntui, ettei enää. Olinhan ollut jo kymmenen vuotta ykkösjoukkueessa, 15-vuotiaasta saakka. Ei vaan huvittanut. Ja pian meni toinenkin polvi.

– Pelivuodet oli mukavia aikoja. Viisivuotiaana jo lähdin harjoituksiin. Puolet mestarijoukkueesta oli yläasteella samalla luokalla: Mikko, Jarkko, Vellu, Sale, Tuomo ja minä.

KORIPALLON PARISSA Asikainen ei enää touhua. Lajin seuraaminen on median varassa. Paljon jäi hampaankoloonkin Huiman suhteen.

– Tarjouduin Huiman divarijoukkueeseen Jouko Rytkösen apuvalmentajaksi. Jaosto ilmoitti, etten kelpaa.

Tilanne on sikäli surkuhupaisa, että juuri nyt koris-Huima huutaa vapaaehtoisia tekijöitä apuun.

– Tietysti ottaa päähän, jos Huima meinaa lopettaa koriksen kokonaan.

*

Sarjassa aiemmin julkaistu:

Janne Jäntti – Kirje Australiasta

Tero Rantaniva: Kultamitali piristi Äänekoskea laman keskellä

Vastaa