Äänekosken vanhan kirkon lämmitysongelmat siis ”ratkaistiin” 1912 kauppias Wille Rutasen testamentilla ja hankittiin kolme suurta kamiinaa sekä tilkittiin hirsikirkon seinät. Korkea latomainen kirkko kuitenkin vei suntion hermot, sillä halkoja meni aivan tolkuttomasti, lämmön pakkautuessa katonrajaan. Vasta vuonna 1954 kirkon kellariin laitettu kattila lämpöpuhaltimineen vähensi niin hytinää kuin kustannuksia. Tämän mukavuusongelman sijaan kirkossa korostettiin taiteellisia piirteitä. Ensin arkkitehti Blomstedtin ideoista jäivät näkyviin pienten ikkunoiden hämyisyys ja seiniä kiinnipitävien koko kirkon poikki kulkevien siderautojen rivistö. Vuonna 1923 arkkitehti Alvar Aallon yksityiskohtaiset taidetakomolamput kattokruunuineen toivat kyllä kirkkoon valoa, mutta olivat aluksi niin ainutlaatuisia, ettei vaihtolamppuja olisi edes löytynyt. Vuonna 1955 kahden taiteilijan, Urpo Heinon ja Urho Lehtisen vaikutuksesta kirkon sisävärit muuttuivat vaaleammiksi ja saarnatuoli vaihtoi puolta poistetun kaminan paikalle. Seuraava suurten linjojen taiteilija oli tuhopolttaja 15.7.1968, jolloin kirkko näkyi pimeässä sadeyössä kauaksi.
Pappisvihkimyskö?
Kirkon suuret kaminat ja Aallon kattokruunut näkyvät hyvin tässä ilmeisesti vuoden 1945 kirkkoherran Niilo Katilan virkaanasettajaisissa, jossa on koko rivi Kuopion hiippakunnan ylempiä piispa Eino Sormusen johdolla. Hyvin onnistunut postikorttikuva kertoo paitsi kirkon sisätilojen valaistuksen parantumisesta, myös juhannuksen valopaljoudesta. Postikorttina erittäin harvinainen, kuvaaja ollut taitava, luultavasti Ehder.
Puukotelopalkit
Näin kovasti muuttui kirkon sisätunnelma 50-luvulla, kun lämmitys, saarnastuolin paikka ja vaaleat värit pelkistivät koristelua ja keskittivät huomion alttarille. Puukotelopalkit peittivät jo 20-luvulta sideraudat katonrajassa. Alttaritaulu on vuodelta 1911 (Alexandra Frosterus), jonka lahjoituksen takana ovat kirkossa paljon soittanut ja kuoroja johtanut postineiti Ilma Westling ja tehtaanjohtajan rouva Saima Hammarén, Kalle Piilosen tytär. Kuva Albin Aaltonen, kulkenut 1965.
Kirkon sisätiloista otettuja postikorttikuvia ei ole montaa. Useimmat liittyvät satunnaisiin valokuvauksiin hautauksista, häistä tai rippilapsista. Ne kuvat jotka on hämärässä saatu onnistumaan, ovat päätyneet monistettaviksi ja postitettu kortteina. Varsinkin Ehderin valokuvaamo on ottanut kuvia (sankari-) hautajaisista ja häistä 1930-40-luvuilla ja myös Frans Kalin on ollut ahkera. Kaikki ovat vähälukuisia, melkeinpä ainutkertaisia. Vasta Albin Aaltosen 1950-luvun kuvauksissa on ammattimainen postikorttituottajan meininki ja tekniikka. Näitä Aaltosen sisäkuvia on ainakin kolme erilaista – kaikki tyhjästä kirkosta yhden ollessa lähikuva alttaritaulusta. Yksi selkeä ominaispiirre postikorttikuvissa – ja muissakin kirkon sisävalokuvissa on: niitä on ani harva otettuna kirkon lattiatasolta eikä myöskään kuvanottosuunta ole tiettävästi yhdessäkään postikortiksi päässeessä suunnattu muualle kuin alttarille päin.
Tämä Frans Kalinin ottama kuva ripillepääsystä on vaikeasti ajoitettavissa, kun pappeja ei ole varmuudella tunnistettu. Sen voisi olettaa olevan 30-luvulta.
Tämä harvinainen postikorttikokoinen kuva kirkon lattiatasosta lienee 1930-luvulta. Ritasten kuva-arkistosta.
***
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
