Ratin vierestä, osa 1: Kaiken alku


Ensimmäisten tuntien tunnelmia. Mukana myös asiantunteva takapenkkikuski.

 

 

Kun kirjoitin isänpäivän aikaan ÄKSään kolumnin isyydestä, mainitsin jutun lopussa, että olen aikeissa opettaa vanhimman tyttäreni ajamaan autoa, tarkemmin sanottuna siis opettamaan opetusluvilla. Moni tuttu ja tuntematon on sen jälkeen tullut kysymään, kuinka homma etenee. Voin kertoa nyt teille kaikille, että todella huonosti. Metriäkään ei olla vielä ajettu. Vähän tuntuu tällä hetkellä siltä, että Helmi saa ajokortin 30-vuotislahjaksi, jos silloinkaan. Suurin syy tähän on ollut tietysti oma laiskuus ja saamattomuus, mutta osaksi homma on pätkinyt myös siitä syystä, että opetuslupien hommaaminen on tehty hieman hankalaksi.

PROJEKTI alkoi lupaavasti: Sain kaverilta lainaksi opetuspolkimen ja teoria-kirjan. Sen jälkeen ajoin katsastuskonttorille intoa puhkuen kysymään, että mitähän seuraavaksi? Konttorilla sanottiin ”katso netistä, sieltä löytyy kaikki”. Selvä, takaisin kotiin ja katsomaan mitä siellä netissä asiasta kerrotaan. Siellähän sanotaan paljon ja vaikka mitä. Esimerkiksi kun kirjoitat hakusanaksi ”opetuslupa”, näyttöön pamahtaa erilaisia ”näin opetat opetusluvilla, täältä kaikki mitä tarvitset” palvelun tarjoajia, siis yksityisiä firmoja ja kaiken maailman bulvaaneja jotka lupaavat auttaa pikku rahasta opetuslupa-asioissa. Jaa… onkohan täällä internetissä mitään virallista tietoa tarjolla? No on… Trafin sivuilla kerrotaan, että lupaa haetaan Trafista, ja hakemus palautetaan Ajovarma Oy:n toimipisteeseen. Ajovarma? Tutkitaan… Selviää, että Ajovarma Oy on A-katsastuksen omistama kuljettajantutkintojen tieliikenteen lupapalveluihin erikoistunut yritys.

AI JAA? Ajovarman sivuilla kerrotaan, että ensimmäiseksi opetusluvan hakijan pitää suorittaa teoriakoe ja sen jälkeen hakea opetuslupaa. Teoriakoe sisältää kuulemma 50 AV-tehtävää, 10 B-luokan teoriatehtävää ja 20 opetuslupaa koskevaa teoriatehtävää. Apua! Mitä tämä tarkoittaa? Silloin kun itse ajoin ajokorttia (opetusluvilla, joskus vähän jälkeen talvisodan) laitettiin lyijykynällä rastia ruutuun ja homma oli siinä, muistaakseni. Mutta nyt, kuulostaa vaikealta. Takaisin nettiin notkumaan ja etsimään apua. Ja löytyyhän sieltä se ratkaisu lopultakin! Toimittaja Erkki Karvanen on kirjoittanut ”Opetusluvalla opettamaan: opettajan eväät opetuslupaopetukseen ”– kirjan. Jaa… semmoinen siis kannattaa varmaan hommata. Iloisesti yllätyin, että kirjaa oli myynnissä paikallisella katsastuskonttorilla ja hintakin oli varsin kohtuullinen. Itse kirja on loistava opus, kaikki opetuslupaopetukseen liittyvät asiat käydään läpi tarkasti ja selkeästi.

Nyt siis tsemppirinki pystyyn ja opiskelemaan. Palataan asiaan, kun homma etenee!

P.S. Vielä tuli mieleen, että jos Helmi olisi mennyt autokouluun, niin varmasti olisi parempaa opetusta ja ajokortti olisi jo todennäköisesti lompakossa. Mutta kun ”itse tekee, niin saa halvalla”!

 

Teppo Seppänen, isä

Vastaa

    1. Marski

      Noo, ehkä parkissa olevassa autossa vielä istua saa ilman vöitäkin, eikös juu 😉

      Vastaa
  1. Jorma Lilja

    Sehän onkin suomalaisuuden perusasioita että kaikki missä voidaan säästää (uskotaan niin) tehdään itse. Sitten kun kaikki kulut lasketaan yhteen ja jos jää euroakin halvemmaksi kuin ”ostopalvelu” niin silloin voi jo röyhistellä rintaa.

    Vastaa