Puutavarakuljettajan ammatti on tarkasti määriteltyä ja huolellisuutta vaativaa puuhaa. Ammattilaisia kuitenkin tarvitaan runsaasti, sillä tehtaat ahmivat raaka-ainetta yhä hanakammin.
Ääneseudulla eivät raakapuuta kuskaavat autot toimettomina paikoillaan seiso, vakuuttaa jo kolmisenkymmentä vuotta alaa nähnyt suolahtelainen Markku Patama. Metsäliiton sopimusautoilijana uransa tehneen Pataman mukaan töitä on alalla riittänyt hyvin aina, tulevaisuudessa taatusti merkittävästi enemmän.
– Tärkeintä on suunnitella ajot järkevästi. Meidän työskentelymme on hyvin epäsäännöllistä ja työ luonteeltaan itsenäistä, Patama kuvailee ja toteaa nauraen, että helpompaakin hommaa on takuulla olemassa.
Tarjolla oleva työ ja julkinen keskustelu kuljettajien tarpeen lisääntymisestä on kuitenkin suuri houkutin.
Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston tekniikan ja liikenteen koulutusjohtaja Hannu Pönkä kertoo, että logistiikan perustutkinnon hakijamäärä kaksinkertaistui tämän kevään nuorten yhteishaussa. Aikuisopiskelijoitakin ala veti jo viime vuonna karsittavaksi asti.
Ammattiopiston suunnitelmissa on kasvattaa logistiikan aloituspaikkoja huomattavasti syksyllä.
TURVALLISUUDEN TAKAAMISEKSI alalle pääsy ja työskentely määritellään lakipykälissä tarkasti.
Vuoden 2009 tehdyn lakiuudistuksen jälkeen jokaiselta ammattimaisesti tavaraa kuljettavalta vaaditaan ammattipätevyys, joka uusitaan jatkokoulutuksella aina viideksi vuodeksi kerrallaan.
Uusille alalle tuleville kuljettajille perustason ammattipätevyys tarkoittaa 280 tunnin koulutusta. Koulutukseen pääsyn esteenä voi olla jokin liikenteessä riskiksi määritelty sairaus.
Varsinaista työskentelyä vahtivat ajopiirturit. Markku Pataman mielestä alan ajoaikarajoitukset ovat puuta metsistä kuskaavan näkövinkkelistä katsottuna tiukat.
EU:n yhtenäisten ajoaikamääräysten mukaisesti kuski saa ajaa kerrallaan 4,5 tuntia, minkä jälkeen on pidettävä 45 minuutin tauko. Myös viikottaiset ajot ja tarvittavat lepomäärät on kirjattu lakiin tarkasti.
– Puutavarankuljettajalle eteneminen on hidasta kapeilla, huonokuntoisilla ja jäisillä metsäteillä, joten sallittu ajoaika täyttyy työtehtävässä nopeasti, yrittäjä harmittelee.
Samaan hengenvetoon Patama kuitenkin myöntää, että valvonta on hyväksi ajajan turvallisuuden kannalta, koska vaativissa olosuhteissa kiperiin tilanteisiin joutuu useasti.
ENNAKOINNIN OPPII Pataman mukaan ajan kanssa. Auraukset, kääntöpaikat ja painorajoitukset on otettava huomioon, kun perässä tulee monta kymmentätuhatta kiloa puuta.
– Vaikka yksin onkin paljon pärjättävä, niin nykypäivänä kehittynyt teknologia auttaa tiedon saannissa ja sen siirrossa valtavasti. Esimerkiksi puiden tarkka sijainti ilmoitetaan suoraan sähköisesti, hän lisää.
Jos Suomen metsäteollisuuden puun tarve kasvaa investointisuunnitelmien mukaisesti, niin tehokkaan työskentelyn ja työntekijämäärän lisääntymisen kylkeen Patama listaa tiestön kunnossapidon tärkeyden.
Toteutuessaan Äänekosken biotuotetehdas nielisi puuta jopa kolminkertaisen määrän nykyiseen verrattuna. Se tarkoittaa 6,5 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa ja merkittävää raskaan liikenteen lisääntymistä alueella.
