Suolahden Urhon futiskerholaiset sai kentälle vieraakseen Kivilahteen majoittautuneita turvapaikanhakijoita. Futiskerholaisten ikä on 5-8 vuotta, nuoresta iästä huolimatta kentällä nähtiin hienoa kikkailua ja upeita syöttöjä. Irakilaiset olivat tottuneita pallonkäsittelijöitä, ja välillä nähtiin huikeitakin suorituksia.
Koska pelaajia oli runsaasti, päätettiin, että jokainen saa peliaikaa. Tämä ratkaistiin sillä, että kentällä pelattiin neljän joukkueen voimin yhtä aikaa. Jotta pelistä tuli tasaväkinen, päätettiin pelata sekajoukkuein. Jokaisessa joukkueessa oli nuoria urholaisia, irakilaisia sekä jo varttuneempia Urhon futaajia.
Ottelu kiinnosti, sillä kentän laidalle kerääntyi satapäinen kannustajajoukko. Paikalle saapui myös poliisipartio. Tulivatko poliisit kentän laidalle rakkaudesta lajiin vai?
– Kuulimme, että täällä pelataan jalkapalloa. Tulimme katsomaan, onko paikalle saapunut myös mielensäpahoittajia. Näyttää onneksi siltä, että täällä pelataan täydessä ystävyydessä, poliisit tuumaavat.
Kaksi kertaa kaksikymmenminuuttinen meni lennossa. Maaleja tehtiin, eikä niitä laskettu. Tässä matsissa kaikki joukkueet olivat voittajia. Penttisen Hannu tuomaroi toista pelikenttää.
– Hieno tapahtuma, Penttinen tuumaa.
– Tämä oli menestys! Pojat haluavat tulla pelaamaan ensi sunnuntainakin irakilaisia vastaan. Eiköhän pistetä taas peli pystyyn, joukkueen valmentaja Ilidio Flores sanoo.
Kentän laidalla oli uteliaita, mutta myös äitejä ja isejä kannustamassa ja katsomassa. Pia Flink-Liimatainen on iloinen, että lapset tutustuvat eri kulttuureihin.
– Sebastian (6v) kertoi aamulla jännittävänsä ”irakialaisia”. Jännitys on nyt tiessään, ja poika pelaa tuolla täyttä päätä. Pieniltä lapsilta onneksi puuttuvat vääristyneet asenteet ja ennakkoluulot, toivottavasti me aikuiset emme myöskään niitä lapsiimme istuta. Kiitokset Ilidiolle tästä, Flink-Liimatainen hymyilee.
Hyvä Ili! Futis yhdistää kulttuureita.
Mikä näissä irakilaisissa niin pelottaa.Kun lukee lehtiä niin nehän on nämä suomalaiset niitä riehujia,heitellään polttopulloja ym lapsellista.Jokainen vois miettiä vähän asennettaan ulkomaalaisia kohtaan.
Kiitos jutusta, matsista ja poliisin asenteesta. ”Mielensäpahoittajiin” olen jo kovasti kyllästynyt, sillä marina, ruikutus ja pelko eivät mitään hyvää asiaa edistä.
Toivottavasti kyläläisten ja keskuksen väen yhteiset harrastukset jatkuvat. Tämä on parasta kotouttamista. Lapset oppivat kielen muutamassa kuukaudessa, aikuisilta vie vähän kauemmin.
Aikuisille pitää keksiä myös tekemistä. Käsityökeskus, tumpputalkoot, leivontaa, lauluiltoja, partiotoimintaa? Kalareissuja, laavuyöpymistä, lumityötalkoita, lumiveistoa, avantouintia, korista. Eräällä paikkakunnalla turvapaikanhakijat pyysivät ja pääsivät vapaaehtoisiksi terveyskeskukseen. Mummoja ja pappoja voi ulkoiluttaa kuka tahansa. Kielimuuri ei haittaa. Voi jutella ja lauleskella omiaan, toinen ei kuule kuitenkaan. Kosketuksen ja hymyn tajuaa ilman yhteistä kieltäkin.
Jokainen voi itse kuvitella, miltä tuntuisi olla jossain hätämajoituksessa kuukausien, jopa vuosien epänormaalin leirielämän jälkeen. Ei hääviltä, ellei mitään kivaa voi tehdä ja opiskella IHMISTEN kanssa.
Melko vaikeaa tuntuu olevan julkaistta mielipiteitä tässä lehdessa,Julkaisette vaan kaikki positiiviset jutut