Omakotitalo on monen unelma. Mutta joskus unelma voikin muuttua painajaiseksi.
Näin kävi naiselle, joka osti perheelleen talon Suolahdesta vuonna 2011. Remontin tarpeessa ollut talo oli rakennettu 60-luvulla, ja kauppahinnaksi sovittiin 85 000 euroa.
Talo paljastui pian melkoiseksi mikrobipesäkkeeksi, joten ostaja vei asian oikeuteen. Asiaa käsiteltiin ensin käräjillä, jossa myyjä hävisi riidan.
Hovioikeudessa myyjälle ei käynyt sen paremmin. Tällä viikolla tulleen päätöksen mukaan kauppa purettiin, joten myyjä velvoitettiin palauttamaan ostajalle kauppahinta 85 000 euroa.
Sen lisäksi myyjän on maksettava ostajan asianajokuluja yli 32 000 euroa. Muita ostajan kuluja myyjän on korvattava noin 12 000 euroa.
Kun hintaan lisätään myyjän omat oikeudenkäyntikulut eli yli 48 000 euroa, nousee korvausten yhteissumma yli kiinteistön arvon eli liki 93 000 euroon.
Kaikkineen myyjä hävisi oikeudenkäynnissä siis liki 178 000 euroa.
TALO MYYTIIN asumiskelpoisena lähes kaksi vuotta sen jälkeen kun siinä asunut iäkäs pariskunta muutti vanhainkotiin. Talon myyjä oli pariskunnan tytär.
Ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa talossa todettiin muun muassa kohonneita kosteuspitoisuuksia ja riskirakenteita. Riskit eivät olleet kuitenkaan vielä tuolloin toteutuneet.
Kauppaa pohtiessaan ostaja havaitsi, että talossa on tunkkainen haju. Ostajan mukaan äänekoskelainen kiinteistönvälittäjä totesi sen johtuvan asumattomuudesta ja että haju lähtisi, kun lämmitys on päällä normaalisti.
Uusi omistaja alkoi remontoida taloa mieskaverinsa luona asuen. Ostaja oleskeli talolla päivät, mutta alkoi pian sairastaa ylähengitystietulehduksia, jotka vaativat antibioottikuureja.
Vuosi kaupan jälkeen nainen alkoi yöpyä talossa. Tämän seurauksena oireet pahenivat. Myös naisen kolme lasta alkoivat oireilla.
Nainen otti yhteyttä paikalliseen terveystarkastajaan, joka kertoi, että talossa asuneet vanhuksetkin olivat oireilleet vakavasti. Terveystarkastaja havaitsi talossa vuonna 2009 vieraillessaan homeenhajua ja kosteusongelmia.
Terveystarkastaja kehotti korjaamaan viat, mutta uusintakäynti tammikuussa 2013 paljasti, ettei mitään oltu tehty. Uusi omistaja sai kehotuksen muuttaa välittömästi uuteen asuntoon, minkä hän tekikin.
TOUKOKUUUSSA 2013 tehdyssä tavarantarkastuksessa havaittiin, että talossa oli laajoja kosteus,- mikrobi- ja lahovaurioita ala-, väli- ja yläpohjissa sekä ulko- ja väliseinissä. Näytteistä oli löytynyt mikrobilajeja, joita pidetään mytotoksiinin tuottajina.
Myyntiesitteen mukaan talon kunto oli kaupantekohetkellä tyydyttävä. Myyjä ja ostaja eivät olleet ennen kaupanteko suorassa yhteydessä. Ostaja sai tiedot kiinteistöstä äänekoskelaiselta kiinteistönvälittäjältä.
Oikeus katsoi, että koska kuntotarkastajakaan ei ollut alan ammattilaisena havainnut vaurioita, ei kohtuudella voi edellyttää, että ostajankaan olisi pitänyt niitä havaita.
Käräjillä puitiin kellarissa, tuulikaapissa ja wc:n yläpohjassa olleita vaurioita. Oikeus totesi, että vauriot olivat olennaisilta osin syntyneet jo ennen kauppaa.
Taloa oli remontoitu vuonna 2009. Monet viat ilmoitettiinkin korjatuiksi, mutta korjaukset eivät olleet kattavia, osin huolimattomiakin.
KOSKA RAKENNUS ei ollutkaan asumiskelpoinen, ostaja vei asian oikeuteen. Myyjä ei myöskään ollut kertonut talossa olleista vakavista virheistä ja puutteista.
Ostaja vaati kaupan purkua ja muun muassa remonttikulujen maksamista. Myyjän mukaan vauriot olivat syntyneet vasta kaupanteon jälkeen.
Oikeus piti uskottavana sitä, ettei toisella paikkakunnalla asunut myyjä tiennyt homeongelmasta. Myyjä oli edellyttänyt kuntotarkastajalta, että rakennuksen todellinen kunto ja kaikki havaitut viat tuodaan avoimesti esille.
Ostajan vahingonkorvausvaatimukset siis hylättiin, koska myyjä toimi kiinteistöä korjauttaessaan ja kauppaa tehdessään huolellisesti.
Käräjäoikeus teetti arviot kustannuksista, jolla noin 80-neliöinen talo saatettaisiin taas asumiskuntoon. Hyvin varovaisen arvion mukaan hinta olisi ainakin 42 000 euroa.
MYYJÄ VALITTI käräjäoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Myyjän mukaan ostajan olisi pitänyt tulla tietoiseksi kiinteistössä kaupantekohetkellä olleista vaurioista tai puutteista kuten kosteushavainnoista ja riskirakenteista.
Myyjä huomautti, ettei ostaja selvittänyt salaojitusta eikä varmistanut perusmuurin ulkopuolista vedeneristystä. Myyjän mukaan korjaustyöt olisi pitänyt aloittaa ”selkeistä riskikohteista”.
Hovioikeus katsoi kuitenkin, että käräjäoikeuden arvio näytöstä oli oikea eli tuomiota ei muutettu.
Lisäksi hovioikeuden käsittelyssä kävi ilmi, että terveystarkastaja oli käynyt talossa vuonna 2009 tehdyn remontin jälkeen. Terveystarkastaja oli päätellyt sisäilman hajusta, ettei kaikkia ongelmakohtia oltu remotissa löydetty.
Terveystarkastaja kertoi soittaneensa asiasta myyjälle, joka ilmoitti, ettei ”taloon tulla tekemään enää mitään remonttia”.
Tässä hyvä muistutus siitä, että kiinteistövälittäjällä ei ole mitään vastuuta asunto- ja kiinteistökaupoissa. Kauppa on aina myyjän ja ostajan välinen asia, välittäjä vain vetää tonneittain euroja välistä.