Tulevana viikonloppuna Äänekoskella järjestettävien nuorten SM-hiihtojen starttiin valmistautuu myös Huiman Verneri Poikonen.
Valmistautumista on jarruttanut hieman hiihtäjään iskenyt flunssa. Vastoinkäymisestä toipuneena Verneri starttaa iloisena sekä sprintin että vapaan laduille.
Verneri hiihtää vuotta nuorempana sarjassa M20. Jyväskylässä Schildtin, entisen Voionmaan, urheilulukiota käyvä, tänä ainakin yhden aineen kirjoittava nuori ja valoisa mies on erityisen tyytyväinen siitä, että kotikaupunki ja oma seura ovat saaneet komeat arvokisat järjestääkseen.
– Käytännössä miehet 19 ja miehet 20 hiihtävät samassa sarjassa. Starttaan vapaan 15 kilometrille ja perinteisen 1,5 kilometrin sprintille.
HIIHTOKÄRPÄNEN puraisi liikuntapuistossa järjestetyissä Hippo-hiihdoissa, johon vanhemmat Vernerin kuskasivat.
– Mutta ehkä hiihtokouluun meno antoi suurimman sykähdyksen lajiin. Tykkäsin seurata telkkarista hiihtokisoja ja myös yhdistettyä. Idoleitani oli Samppa Lajunen ja Hannu Manninen. Pidin leikkikisoja ja olin itse Samppa ja äiti tai isä sai luvan olla Hannu tai joku ulkomaalainen hiihtäjä. Minulla on ollut aina kova kilpailuvietti ja kunnianhimo, ja ne ovat varmasti myös syyt miksi ajauduin mukaan.
Verneri kiittelee Äänekosken nykyisiä hiihtomahdollisuuksia. Uusi sprinttirata ja uudet latupohjat ovat iso lisäys harjoitteluun sekä kansallisten kilpailujen järjestämiseen.
– Viime vuosina olen toki harjoitellut enimmäkseen Jyväskylän laduilla. Asun viikot siellä, aivan Laajavuoren kupeella.
Lukio-opinnot antavat myöten aktiiviselle harrastajalle.
– Saan lukion 75:stä kurssista 18 kurssia hiihtotreenaamisesta. Sananmukaisesti urheilulukiossa on urheilulle tehty olosuhteet otolliseksi. Opiskelukavereina on monen lajin edustajia: lätkänpelaajia Jypistä, JJK:n futaajia ja yleisurheilijoita, meillä kaikilla on samanlainen mentaliteetti, eli pyrimme pärjäämään urheilussa. Siellä ei koe olevansa yksinäinen susi, vaikka harjoittelu välillä yksinäistä onkin. Viimeisestä kuuden viikon jaksosta olin poissa neljä ja puoli, se ei välttämättä Äänekoskella onnistuisi, muuten kuin käymällä itsenäisesti kurssit läpi. Käyn lukion neljään vuoteen ja ensimmäiset kirjoitukset ovat nyt keväällä.
Vauhdikkaan lajin harrastajan ammattihaave on pysynyt lapsesta asti samana.
– Haluaisin matkustajakoneen lentäjäksi, mutta ensin katson mihin saakka hiihto minua vie. Olen miettinyt lukion jälkeistä elämää ja ehkä kauppis tai yliopisto Jyväskylässä voisi olla paikkoja, joissa olen kuullut että urheilun yhdistäminen opintoihin onnistuu.
KUN OMA SEURA ja oma kotikaupunki saa järjestää näin suuret kilpailut se on suuri juttu myös hiihtäjälle.
– Kun pääsee kotiladuille kilpailemaan, niin totta kai se on erilaista. Kotikenttäetua tuo se, että ladun varrella on tsemppaajia enemmän. Tunnelma on erilainen, ja toki on huomattava ero hiihtää täällä kuin muualla. Kannustus on kovaa ja kyllä tulee lisäpotkua tuohon mäkeen noustessa, kun yleisö kannustaa nimellä. Spesiaalifiilis, ei voi muuta sanoa, Verneri sanoo ja katsoo lähtösuoralta avautuvaan ylämäkeen.
Vernerin mukaan vuonna 2001 tapahtunut koko Suomea järkyttänyt Lahden dopingskandaali oli syy myös lasten ja nuorten hiihtoinnostuksen laantumiselle.
– Missä asemassa Suomen hiihto olisi ilman tätä skandaalia? Uskon, että Suomi olisi Norjan asemassa hiihtomaana. Skandaalin vaikutukset näkyvät vielä tänä päivänä. Hiihto ja hiihtäminen ovat kuitenkin yksi osa suomalaista kulttuuria, Verneri pohtii.
REHELLISTÄ vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Lukio ja käynnissä oleva kilpailukausi sekä valmennusleirit aikatauluttavat vuorokauden tunnit tehokkaasti.
– Jos syöminen ja nukkuminen lasketaan vapaa-ajaksi, niin se siinä. Toisaalta jos on kova viikko edessä tai takana, niin ei sitä tule ensimmäisenä mieleen lähteä kavereiden kanssa kaupungille pyörimään. Lepopäivinä tai kevyempänä viikkona tulee sitten lähdettyä, Verneri nauraa.
Unelmia, haaveita ja tähtäyksiä, ne ovat asioita jotka kannustavat ja antavat motivaatiota tekemiseen.
– Totta kai mulla on tavoitteena päästä maailman huipulle kisaamaan. Jokaisella, joka tosissaan treenaa, on sinne varmasti haave. Kilpaileminen aikuisemmallakin iällä on mahdollista. Hiihtäminen ja kilpailu ei varmasti lopu kuin seinään.
SPRINTTI ON lajina muuttunut Vernerille vahvuudeksi. Hän kertoo, että sprintin maalissa olo on palkitseva.
– Sprintistä on tullut viimeisen parin viimeisen vuoden aikana vahvemmaksi kuin vapaa hiihtotyyli. Viime vuonna Väyrillä oli oksettava olo ennen finaalia, sillä tahti on alkuerien ja välierin välillä tosi hektinen. Lähtö jännittää aina, hiihdät täysillä lenkin ja alat jännittää puolen tunnin kuluttua alkavaa lähtöä. Hiihdät, ja taas jännitys purkautuu, kunnes pääset kokemaan sitä finaalin kovinta jännitystä vaikka kroppa on väsynyt ja happoa elimistössä. Se on omalla tavallaan aivan järkyttävä fiilis, mutta jollain ihmeellisellä tavalla siitä nauttii.
Sprintin seuraaminen on yleisöystävällinen laji.
– Hiihdon katsomisen ei tarvitse olla kärsimystä, kuten vaikkapa kympin väliaikalähtö joskus tuppaa olemaan. Haluaisin kokea joskus sprintin kaupunkilähdön, se olisi extraa jonka uskon vielä eteen tulevan. Hiihdon tulevaisuus saattaa olla sprintissä. Itselleni perinteisen ja luistelun välinen ero on kaventunut viime vuosina, kiitos nuorten maajoukkuetreenaamisen, Verneri miettii.
LIIKUNTAPUISTOSSA on mukana Suomen ikäluokkansa kymppikärki. Lähde kannustamaan Äänekoski mitaleille! Lähde sinäkin huutamaan ladun varrelle VERTSU, VERTSU, VERTSU!
– Olen tyytyväinen, jos olen viiden joukossa. Meillä on pitkästä aikaa näin kovatasoinen vuosikerta. Tämä on hyvä asia koko Suomen hiihtomenestyksen kannalta, kun sparraajat löytyy omasta maasta. Joukkueemme on todella tasainen. Kiitoksia haluan antaa Kuorelahden Timpalle, vanhemmilleni, sekä Huiman hiihtojaostolle, joka on ollut iso tukija, sekä uutterille talkoolaisille, jotka tämänkin kilpailun eteen ovat tehneet lukemattomia tunteja töitä, Verneri sanoo.
M20 sprinttikarsinnat lauantaina 21.1. klo 12.45 ja finaali klo 15.15.
M20 vapaan hiihtotavan väliaikalähdöt sunnuntaina 22.1. klo 12.45
