Perinteeksi muodostunut Halloweenkävely toi möröt ja kummitukset ihmisten ilmoille. Katso kuvasarja kummituskävelyn reitiltä.
Lähes 800 osallistujaa on hatunnoston paikka! Yhteistyössä on voimaa, se todettiiin toimittajalle, joka kiersi Suolahden Rantaraitille tehdyn hurjan jännittävän, pelottavan ja säikäyttävän reitin jo ennen kuin tapahtuma alkoi. Ja kiersi vielä toistamiseen kun ilta pimeni.
– On hienoa, kun taas kerran on porukkaa näin paljon liikkeellä. Tällaista positiivista pöhinää tarvitaan. On upeaa huomata, että moni on nähnyt paljon vaivaa pukeutumiseen, tilaisuuden juontanut Urhon puheenjohtaja Jouko Riihimäki kiittelee.
Päivännäöllä reitin varrelle ripustetut kummajaiset ja kummitukset eivät tunnu missään, mutta annahan olla, kun aurinko laskee mailleen, alkaa mielikuvitus laukata.
Hyvällä sykkeellä tehty tapahtuma keräsi kansaa perhekunnittain liikkeelle. Mukana oli myös iäkkäämpää väkeä nauttimassa säpinästä sekä reippailusta.
Rantaraitti oli jaettu pätkiin, joissa oli eri toimijoiden säikyttelypaikat ja pelokkeet: mukana olivat 4H, Suolahden MLL, Pinskut, Suopartio, Urho ja Suolahden kyläyhdistys.
Rantaraitiin Mutapohjan päässä, ihan siinä mattolaiturin kupeella viritteli 4H:n Sanni Mönttinen kummitusta koivuun killumaan.
– Tähän kun laitetaan valot, ja tuohon vielä ämyreistä jännää musiikkia, niin se on sitten siinä, Sanni nauraa.
Ei vain kummituksia, sillä 4H:n pätkällä sai tavata myös melkoisen karmean noidan.
– On ihan hirveen tärkeää, että puhalletaan yhteen hiileen eikä pakerreta yksin. Porukassa saadaan aikaiseksi enemmän, Mönttinen sanoo.
Pinskut olivat loihtineet sillan pieleen hautausmaan. Se oli jäätävän jännä.
– Nyt oltiin mukana ensimmäistä kertaa, ja kivaa on ollut, Michelle Seppälä sanoo.
– On aivan huikeaa, että Suolahdessa on voimissaan yhdessä tekemisen henki, Eveliina Hamkar kiittelee.
Mukana olleet mustiin kaapuihin pukeutuneet henkilöt olivat vähäpuheisia mutta tarkkaavaisia.
– On ollut kiva olla alusta asti mukana suunnittelemassa ja nyt sitten toeuttamassa, mustakaapuinen hahmo mutisee.
Satamaan saavuttaessa Suopartion laavulla huohottava Mylly-Matti oli ruutupaidassaan kerrassaan puhutteleva.
– Siinä se huokailee syyttömyyttään, Matti Linnala sanoo.
MLL:n Eija Kivelä kertoo valmistelujen olleen ihanaa.
– Ja ihan tosi hauskaa. Tällaiseen tapahtumaan osallistuu mielellään, kun on paljon toimijoita yhteisen asian äärellä. On hauskaa heittäytyä itsekin mukaan, piruksi pukeutunut Eija sanoo.
Ennen kuin lähdettiin itse kummituskävelylle, pistettiin jäsenet vetreäksi noita-akan (alias Kati Kivelä) vetämällä jumpalla. Thrillerin tahtiin verryteltiin kroppa pelottomaksi. Kummitusjunaksi muuttunut Keitele-Museon ravintolavaunu palveli ja takaisin lähtöpaikalle tullessa oli kolme makkaragrilliä kuumana.
– Kaupunki oli sponssanut makkarat sekä reitin varrelle sytytetyt kymmenet ulkotulet, kyläyhdistyksen Markku Waris kiitteli.
– Hyvä tapahtuma, ja ensi vuonna uudestaan, eikös vaan!
- Urhon painijaoston Timo Pitkänen ja Urhon puheenjohtaja Jouko Riihimäki heittäytyivät teemaan.
- Halloweenkävely on vakiinnuttanut paikkansa tapahtumien joukossa. Yli tuhatpäinen osallistujajoukko kertoo sen, että tapahtuma on hyvin järjestetty ja odotettu.
- Hrrr. Olipa vallan karmiva paikka.
- Kyläyhdistyksen aktiviit pistivät kynttilät loimottamaan.
- Ensi jumppa, sitten matkaan!
- Kummitus kummitteli ja pimeän tullen kummittelu meni selkäpiihin saakka.
- Hämärä lasketui Suolahden Yhtenäiskoulun ylle.
- Mitäs kummaa tuolla tapahtuu?
- MLL:n pääpiru ja mikä lie mörkö.
- Mylly-Matin huokailu oli pelottavaa kuunneltavaa.
- Suopartiolaiset eivät pelänneet kummitusta, ja suostuivat yhteiskuvaan.
- Sillalla – illalla.
- Sanni ja Jari Mönttinen ja hurjan kamala noita.
- Pumppukopille oli pesiytynyt muutama öinen kulkija.
- Kukkulan kummitus – uskalsitko katsoa?
- PInskujen poppoo valmiina säikyttelyyn.
- Hu-huu ja BÖÖ!
- Tällainen kalmankalpea haitaristi osui kummitusjunaan. Haitarilaukussa oli pelkkiä luita.










































Ihana juttu. Vesisuihku oli upea ja kaikki muukin.