Hopea on aina tappio. Ensialkuun ainakin.
Tappio se on ennen kaikkea niille kokeneemmille joukkueen jäsenille, joilla ura on varmasti tai ainakin todennäköisesti ohi.
Esimerkiksi Maiju Bland kyynelehti avoimesti. Joukkueen jättävä ja USA:han perhesyistä muuttava Bland menetti ratkaisupelit käytännössä kokonaan selkävaivansa vuoksi. Ura kasvattajaseurassa ja koko Suomi-koriksessa taisi päättyä pelikyvyttömyyteen.
Nuorisoketjun puolella tunnelma oli enimmäkseen toisenlainen. Esimerkiksi nuoret takamiehet Emmi Nurmi ja Karoliina Rytkönen eivät peitelleet hymyään. Hopeasta riemuinnut kaksikko pisti ihan painiksikin Lappeenrannan Urheilutalon parketilla.
Tällä kaudella nuorille pelaajille ei ollut juuri vastuuta tarjolla. Ensi kaudella tilanne on luultavasti toinen.
Toivottavasti hymy ei kuitenkaan hyydy.
