Valkolan kyläteatterin esityskausi on jo ohi, mutta intoa piisaa ainakin kun kuuntelee kolmea Suolahdessa asuvaa, teatterikärpäsen puremaa.
Syksy on aikaa, jolloin on hyvä aloittaa uusi harrastus. Näytelmiä syntyy, kädentaitoja kehittyy ja musiikki vie mennessään. Harrastaminen ylipäätään tuo pelkkää hyvää, iloa arkeen, tuo mieleen virkeyttä ja opettaa uusia taitoja. Kun antaa harrastukselle pikkurillin, se voi viedä koko käden, ja tässä jutussa on elävä esimerkki siitä.
Valkolan kyläteatterin tukikohtana toimii entinen Valkolan koulu, joka 118 vuoden opinahjona toimimisen jälkeen toimii virkeänä Kylätalona. Valkolassa on näytelty jo sadan vuoden ajan.
Vanhan Ajan Iltamat sisältää kaksi pienoisnäytelmää jotka ovat farsseja 1950-luvulta. Meidän kanat ja teidän kukko sekä Tädin joululahja. Otto Kososen ja Tauno Lehtihalmeksen käsikirjoituksen Valkolan kylätalon näyttämölle on sovittanut ja ohjannut Päivi Hammarén-Jokela.
Elämänsä ensimmäiseen rooliin – ellei lasketa 60 vuoden takaista koulunäytelmää – pääsi Tuija Lahtinen. Ensimmäisen näytelmän rooli, Ruusunen, näyttää silmin nähden Tuijan Laitiselle olevan kuin tehty.
– Oi, olen päässyt hyppäämään luonnerooliin. Tämä on ollut aivan ihanaa, vaikka jännitys on melkoinen, eikä teksti ole meinannut jäädä millään minun mieleeni. Onneksi tuo Lauri on auttanut ja tehnyt minulle yleisöltä huomaamattomia lunttilappuja. Olen sanonut Päiville, etten lähde ikinä näyttämölle, ja nyt huomaan jo odottavan uutta projektia. Laitinen naurahtaa.
Lauri Bergman muuntautuu illan aikana kahteen eri roollin: hän on pankinjohtaja Vitikka sekä rahavaikeuksia poteva Arvo. Bergmanille teatterikärpänen puraisi Äänekosken teatterikerhossa.
– Pääsin Mikkosalin lavalle näytelmässä Saunailta, se oli mainio kokemus ja edessä on uusi, kun Kauas pilvet karkaavat -näytelmä saadaan Mikkosalissa ensi-iltaan 7. marraskuuta, Bergman vinkkaa.
Tuija Laitisen poika, Tommi Hyvönen, on jo tuttu monesta eri teatterista. Hänelle teatteriharrastus on kovasti mieluinen, vaikka yleisön eteen astuminen jännittääkin. Myös Tommilla on kaksi roolia, ensimmäisessä hän sonnustautuu Jopeksi ja toisessa näytelmän pätkässä lähetiksi.
– Jos ei yhtään jännittäisi, niin silloin menisi suoritus pilalle. On innostavaa päästä mukaan ja mitä enemmän on tehnyt, sitä suurempi nälkä harrastamiseen tulee, Tommi sanoo.
Kun utelee mikä olisi kolmikolla se mieluisin rooli, tulevat vastaukset empimättä: Tommi haluaisi päästä supersankarin rooliin, Tuija hepsankeikaksi ja Lauri Lapatossuksi.
Ohjaaja Päivi Hammarén-Jokela sanoo, että näytelmän valmistuminen vie kuukausia ja sisälsi lukuisia vastoinkäymisiä.
– Koen olevani ohjaajana harrastaja, mutta täydennän 74-vuotiasta elämääni tällaisella mielekkäällä tekemisellä. Kun luottaa yhteistyön voimaan, niin hyvin on jaksettu. Kun harjoituksissa on kivaa ja hyvä henki, niin aina on mukava tulla paikalle. Olen sovittanyt nämä pienoisnäytelmän tämän ryhmän tarpeisiin, mutta olen kuunnellut mitä kullakin on annettavana toteutukseen. Kiitos Valkolan kyläyhdistyksen Oili Puttoselle, jonka tuki on ollut vankkumaton, Hammarén-Jokela kiittää.
